Sydän täynnä

Kuten aikaisemmin sanoin niin kävimme Hopen varastolla. Pääsimme juuri kotiin ja nyt on sydän ja mieli onnea tulvillaan. Uskomatonta nähdä, kuinka paljon ihmiset lahjoittavat tavaraa. Hienoa! Varastolla oli vastassa erittäin mukava ja lämmin nainen, joka ilmoitti saavan ottaa mitä tarvitsee.  Saimme siis rauhassa katsella mitä tarvitsimme ja omien tarpeiden mukaan ottaa. Otimme sopivia vaatteita ja myös hieman vaatteita joissa on kasvuvaraa. Saimme pienelle kirjoja ja esimerkiksi kävelykärrin. Tirppa oli kotona siitä niin innoissaan, että kotona heti alkoi edetä sillä. Ja pihakeinun! Lapsi saa keinua omalla pihalla ja sekin tuntuu niin mahtavalta, vaikka pieni asia onkin. Ihan kun olisi tullut joulu. Saimme kaikkea mitä meiltä puuttui ja ennen kaikkea ihmettelimme kotimatkalla, miten me voitiinkaan saada nuo kaikki mitä juuri tarvittiinkin. Helpotus on suuri ja tuntuu että arkikin on nyt mieluisempaa. Huojentunut ja helpottunut olo. 

En voi siis kuin yleisesti kiittää kaikkia, jotka tunnistavat itsensä lahjoittajiksi. Kiitos kun saimme joulun keskelle kesää. Nämä kohottavat mielialaa, kunnes oma taloudellinen tilanne selviää kunnolla. Elämä on joskus niin odottamattoman mahtavaa.