Ilman puudutusta!

Astuin aamulla jälleen hammashoitolan ovesta sisään ja ihan rauhallisin mielin, sillä tiesin ettei parin pikku reiän paikkaus ole mitään verrattuna hampaan poistamiseen. Hammaslääkärin kysyessä puudutteesta vastasin tietenkin haluavani kunnon puudutukset. Hammaslääkäri kuitenkin ilmoitti, että jos otan puudutuksen niin reiät paikataan yksitellen. Eli näin ollen kolme pientä reikääni olisi vaatinut vielä kaksi aikaa lisää. Paniikkihan siinä iski, mutta kuulin yllätyksekseni oman ääneni sanovan etten tarvitse puudutusta. Kaduin kyllä sanojani heti ja tärinä moninkertaistui. Ei enää ikinä ilman puudutusta! Se kaikki vihlonta ja kipu oli niin ahdistavaa, että ensikerralla olen sitten viisaampi. Mietin pari kertaa tästä lähin, että paikataanko hampaani useammalla kerralla kivuttomasti vai kerralla kivun, tärinän ja ahdistuksen valtaamana. Niinhän sitä sanotaan että ahneella on paskainen loppu. 

Sitten plussiin, sillä niitäkin toki on. Nyt ei ole reikiä eikä vihlo syödessä. Voin olla rauhallisin mielin syyskuulle asti, jolloin koittaa suuhygienistin aika. Siitä kun on päästy niin seuraavan kerran menen vuoden kuluttua perustarkastukseen. Olen kyllä ylpeä itsestäni. Voitin hammaslääkäripelon ensin menemällä paikalle, sitten menemällä toisen kerran ja kestin paikkaukset (tosin kyyneleet silmissä ja kauhusta kankeana) puudutuksen puutteesta huolimatta. Hyvä minä. 

Jos on matala kipukynnys tai hammaslääkäripelkoa niin suosittelen puudutusta kyllä joka operaatioon. Tätä virhettä en meinaa tehdä toista kertaa varsinkaan nyt, kun sain muistutuksen siitä millaista paikkaus olikaan ilman apuja.