Romanttisesti pahvimukeista
”Hei facebookissa lukee vuosipäivä Janitan kanssa.”
”Mitä? Sehän on vasta huomenna.”
”No sillee täällä ainakin lukee.”
Nappasin tytön vauvakirjan välistä säästämämme kastekutsun ja katsoin päivämäärää.
”No voi paska.” Herra oli oikeassa. Kyllä vaan.. muistimme oikean hääpäivämme kiitos naamakirjan.
”Ei tää nyt näin voi mennä, mun piti tänään lähteä likan kanssa pyöräilemään ja kattelemaan sulle lahjaa.”
”Ei mullakaan ole sulle mitään.”
”No ei sillä ole mitään väliä!”
”No hyvää hääpäivää sitten.”
”Samoin.” Ja kiusallinen unohdimmemolemmathääpäiväneikämeilläoleedeslahjoja halaus.
Tässä välissä suoritettiin aamuisia normaalitoimenpiteitä, kuten aamupuurot ja aamukahvin juonnit.
”Mitäs me sitten tehtäis? Tai sullahan on vissii illalla jotain menoa?”
”En minä tiiä. Pitäiskö sitten käydä siellä kesäkahvilassa vaikka?”
”Joo mennään vaan kun poika herää.”
Tuntia myöhemmin istuimme kesäkahvilassa (jossa ramppaamme alvariinsa muutenkin) ja siemailimme vuosipäiväkahvimme romanttisesti pahvimukeista. Minä otin palan omenapiirakkaa, äijä tyytyi pelkkään sumppiin.
”Haluutsie hääpäivälahjan?” Kysyin sitten.
”En mie tarvi mitään.”
”Kato onks tuolla sulle sopivaa T-paitaa.”
Sopiva Koivusaari rock T-paita löytyi, 10e alennuksessa. Äijä kiitteli kuin olisi saanut kalliimmankin lahjan.
”Mie kyllä annan sulle lahjan, kun pääsen kattomaan..”
”Ihan turhaan..”
Pari tuntia kahvilla, katsellen likan pomppulinna touhuja ja viihdyttäen väsynyttä pikkumiestä. Autoon nukahtaneet lapset sänkyihin ja mekin päädyimme ottamaan päiväunet helteisen yön jäljiltä. Minä sänkyyn, äijä sohvalle.
Hääpäivän gurmee eilistä pitsaa. Päivän ohjelma, normaalista poikkeamaton koti-ilta lasten kanssa.
”En olis sopinu mitään, jos oisit muistanu..”
”Joo, ei se mitään.”
2 vuotis hääpäivämme oli siis ihan yhtä romanttinen kuin kosintakin.
”Mentäiskö me samalla naimisiin, kun tyttö kastetaan? Se menisi siinä samalla.”
”Joo, mennään vaan.”
Sentään feissarissa komeilee seinälläni kirjoutus: Hyvää 2 vuotishääpäivää <3