Helmee!

Kirpputorilta löytämäni sekalaisia helmiä sisältävä laatikko on kummitellut jo monta päivää keittiön pöydällä, puuhellan päällä, pakastimen päällä, penkillä.. mihin kukin on sen aina tieltään sattunut siirtämään. 

Kun parivuotiaan jalat alkoivat olla vähän turhan levottomat iltasella otimme vihdoinkin helmet käyttöön. Tytöllä kului aika mukavasti, kun flunssainen ja väsynyt äiti yritti sinnitellä taaperon perässä.

Iltapuhteeksi tyttö teki itselleen rannekorun. Mieleistä oli valita itse helmet laatikosta ja pujotella ne nauhaan.

Tytön touhuillessa helmien parissa keskittynein ilmein tuumailin että tämähän on mahtavaa! Sorminäppäryyttä ei voi koskaan kehittää liikaa ja helmien pujottelu on yksitoikkoista jatkuvaa saman asian toistoa. Yksitoikkoisuudestaan huolimatta lapsi nautti helmien pujottelusta, joten hauskuus ja hyöty tulivat samassa paketissa. 

Eniten ilahdutti tietenkin nähdä valmis koru, joka oli ihan itse tehty. Sitä sitten pidettiinkin ranteessa nukkumaanmenoon asti.

”Äiti, nallekin laittoi korun..”

Kaupassakin olen monesti katsellut kaikenlaisia helmiä, mutten oikein osannut päättää millaisia ostaisin. Tässä sekalaatikossa oli kaiken muotoisia, kokoisia ja värisiä. Saa samalla osviittaa siitä millaisista helmistä lapsen on helppo tehdä ja minkälaiset ovat mieleen seuraavia korutarvike hankintoja ajatellen. 

Helmeä!