Isänpäivästä.

Lähes viikon myöhässä tämä postaus, kuten tämän piiloblondin toimet yleensäkin.

Isänpäivästä lähdetään, tiedän, todella myöhässä!

Päivä hujahti mukavasti, P (mieheni) sai aamupalat, kortit, lahjan ja asiaankuuluvan kohtelun (ainakin melkein).

Tosin hänen vielä nukkuessaan ei aamu ollut niinkään rauhallinen.

Kauhea kiire, heräsin puoli kahdeksan.

Silloin kun pitäisi olla hiljaa niin todellisuudessa: Voi perk.. KILIKOLI.. SHHHHHH!  KILIKOLI… mikä vittu siinäkin on?

Kermavaahdot pitkin keittiön lattiaa, oisko kuulunu kakun päälle.. no kissa kiiti valonnopeudella luuttuamaan.

Munat ja pekonit pannulla, samalla yritän viihdyttää sitterissä istuvaa pikku M:ää ja vastailla P:n tyttären kysymyksiin. Tulos siis arvattavissa.

Kakun koristelua, tosin kakun päällisten napostelu oli tytöistä kiehtovampaa kuin itse koristelu.

Sähellyksen, kohelluksen, pikku M:n aamurutiinien ja muutaman ärräpään jälkeen kaikki kuitenkin saatiin kasaan.

 

Tällaiselta se aamu sitten näytti:

Aamianen. Kuvassa näkyvä kananmunapekonileipähässäkkä sai reilun suolasuihkun, urhoollisuusmitallin paikka melkein, että P sai leivän syötyä!

 

Kuten jo päällepäin huomaa niin voihan ulkoasun pistää sen piikkiin että ajatushan se tärkein on! Kumpa voisin sanoa lasten tehneen, mutta en kehtaa valehdella..

Tylsää, mutta tarpeellista. Nyt kelepaa laskea perse lauteille.

 

Ja sitten söpöilyyn. Pikku M antamassa isänpäivähaleja.

 

Ja kiirehän meillä sitten tuli lähteä vaarilaan. 

Lisää ärräpäitä ja päättömänä ravaamista ympäri kämppää, kun ei ajatus juossut jalkojen kanssa samaa tahtia.

Selviydyttiin kuitenkin kunnialla, ainakin siinä määrin mitä tältä perheeltä voi odottaa.

 

En toivotakaan sitten enää hyvää isänpäivää, vaan toivotan ihan joka isille helvetin hyvää perjantai-iltaa!

Onkohan vaan isänpäiväkakut vaihtuneet ”muutamiin” saunaoluisiin..

siinä tapauksessa TSUP sitten vaan.