Masu ja pää.. hämmentävää?

Pian se on täällä kaiken tämän odottelun ja blogin ulkoistamisen jälkeen..

Vaava kakkonen!

Meille tulee pieni nyytti ja alan olla hieman kauhuissani (tosin myös innoissani tietenkin) tyypin saapumisesta. Oletetaan, että synnytys olisi se jännä paikka, jota kauhulla odotellaan ja mietiskellään eniten kun laskettu aika lähestyy. Minä itse mietin synnytyksen jälkeistä aikaa paljon enemmän. Kuinka arki lähtee rullaamaan? Kuinka taaperon rytmit ja vaavan rytmittömyys saadaan sovitettua yhteen? Osaanko jakaa huomioni oikein? Olenko yhtä hyvä äiti kun lapsia onkin kaksi? Kuinka taapero suhtautuu pieneen sisarukseen?

Ihan päätä särkee, kun on niin valtava kysymyspilvi ilmassa. Vastaukset saa ainostaan katsomalla eteenpäin päivä kerrallaan ajan myötä. Stressaan siitä, etten voi valmistautua kaikkeen tulevaan mitenkään. Tosin niin se on elämässä muutenkin. Olen tylsä kun sanon tämän ääneen, mutta henkilökohtaisesti kaipaisin useasti omalta elämältäni enemmän ennalta arvattavuutta. 

Esikoisen kohdalla olin myös yhtä suurta kysymysmerkkiä. Nyt handlaan vauvan hoidon ja muut perushommelit, mutta kappalemäärän lisääntymisen tuomista haasteista olen enemmän kuin ulapalla. Ei siis auta kuin luottaa itseeni ja valmistautua hallittuun hallitsemattomaan kaaokseen. Tulen varmasti huomaamaan, kuinka helppoa oli olla ainoastaan yhden lapsen vanhempi. 

Raskausviikkoja on takana 36 ja nyt odotellaan monta mahtaa vielä olla edessä päin. Laskettu aika on jo 22. helmikuuta. Rakkauden täyteisellä riemulla ja tukalalla tietämättömyydellä odotan pientä ihmistä opettamaan ja kasvattamaan lisää meidän perhettä. 

Siihen asti ja siitä eteenpäin APUA ja IHANAA! Toivotaan, että maha ja kysymyspilvi pienenevät molemmat aikanaan.

Perhe Lapset Raskaus ja synnytys Vanhemmuus

Possuu ja pomppulinnoi

IMG_4913.JPG

 

Kouvostoliittolaisena, tai niin kuin itse tykkään enemmän kutsua itseäni, entisen Anjalankosken alueen asukkaana erityisesti tapahtumat kotikylällä ja naapurikylillä ovat todella kiven alla. Kaikki tapahtumat ja varat ovat suurimmilta osin keskitetty ydin Kouvolaan ja näin ollen pienemmät kuntaliitetyt paikat ovat jääneet huomattavasti taka-alalle. Kotikylä on tosin jo muutenkin hiipuva, kun tehdaskin lopetti toimintansa ja moni perheellinen jäi vaille työtä. Seurauksena hiljaisempi ja toiminnattomampi pikku paikka. Asun itse nykyisin naapurikylässä, eikä täälläkään asiat sen kummemmin ole. 

Positiivinen kääntöpuoli tässä on kuitenkin se, että sitten kun täällä tapahtuu joskus jotain niin siitä osaa aidosti innostua ja iloita. Lisäksi täällä on selkeästi silmin nähtävissä sellainen positiivinen yhteisöllisyys, joka useasti tulee esille pienemmissä paikoissa ja kylissä. Suurin osa ihmisistä on heti mukana, kun omalla pienellä kylällä jotain tapahtuu. On mahtavaa mennä sinne missä on toimintaa, kun ihmiset ovat selvästi todella mielissään siitä, että sellaista on järjestetty.

Täällä päin suuri kiitos siitä, että jotain tapahtuu kuuluu mm. Koivusaari rockin järjestäjiä. Koivusaari rock on siis tapahtuma, joka on nyt parina kesänä peräkkäin järjestetty Koivusaari nimisella alueella kymijoen varrella Myllykoskella. Esiintyjinä paikallisia bändejä, ruokaa, juomakulttuuria kuten arvata saattaa ja tuttujen ja vähemmän tuttujen kanssa oleilua. Siis festarimeiningillä. Harmikseni täytyy sanoa, etten itse ole päässyt osallistumaan kertaakaan, mutta olen kuullut ainoastaan positiivisia tunnelmia paikalla olijoilta. Lisäksi viime kesänä oli järjestetty niin, että lapsetkin saivat ihan oman päivän parin esiintyjän ja pomppulinnojen kera. Se oli minusta vieläkin upeampaa, sillä lapsille täällä on surullisen vähän toimintaa. Lisäksi lysti ei maksanut juurikaan mitään. Toivottavasti ensi kesänä päästään tytön kanssa nauttimaan lasten omasta koivusaari rock päivästä, sillä viime kesänä emme päässeet menoon mukaan.

Super ihanan hetkisen saimme kuitenkin viettää lauantaina, kun Myllykosken torilla samaisen Koivusaari rockin järjestäjät kyhäilivät kasaan Sikajuhlat nimeä kantavan tapahtuman. Tarjolla oli pomppulinnoja lapsille, grilliruokaa, , kahvia ym. Lisäksi tarjolla olisi ollut musiikkia lukemani perusteella klo. 15 eteenpäin iltaan asti paikallisilta esiintyjiltä. Itse olimme paikalla aikaisin 12.00 ihastelemassa neidin kanssa värikkäirä pomppulinnoja. Tapahtuma itsessään oli ilmainen. 

Ja hauskaahan oli kuten arvata saattaa! Ei siis voi muuta kuin olla iloinen, että joku viitsii järjestää iloa ja puuhaa ihmisille hieman vaipuneessakin kylässä. Suuresti siis kiitoksia järjestäjille tuosta ihanasta hetkestä viime lauantaina, kun pieni tyttäremme elämänsä ensimmäistä kertaa riemua sydämessään ja aurinkoa kasvoillaan pääsi pomppulinnaan. Tyttö sekä äiti (uskon, että iskäkin ja mukana ollut vaari) nauttivat kaikkien paikalla olevien lasten innosta. 

Siispä possuu ja pomppulinnoi..

 

IMG_4853.JPG

 

IMG_4912.JPG

 

IMG_4949.JPG

 

IMG_4869.JPG

 

IMG_4871.JPG

 

IMG_4906.JPG

 

IMG_4915.JPG

 

IMG_4890.JPG

 

IMG_4934.JPG

 

IMG_4873.JPG

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Hyvä olo