Ihana ihana syksy. Itse en ole varsinaisesti mikään helteen suurin ystävä, joten viilenevät ilmat olivat jo ihan tervetulleita. Onhan syksyssä kuitenkin puolensa. Hämärtävät illat (tiedän tää on niin kulunut klisee), mikä mahtava syy poltella kynttilöitä, käpertyä viltin alle, ahmia levyllinen suklaata ja katsella teeveestä älyvapaita ohjelmia. Öiset sateet ovat myös ihan parhaita! Peltikattoon ropiseva rankkasade on parhainta unilääkettä koskaan. Pidän siitä kun on syy pukea takki, laittaa huivi kaulaan ja sormikkaat käsiin. Ilma tuoksuu raikkaalta, viileän ilman tuntee kasvoillaan, eikä jokainen tuulahdus ole kuin lehmän hönkäys. Pian saa ihastella luonnon tarjoamaa syysriehaa, kun lehdet on vain niin mielettömän mahtavia! On uusi vuodenaika pikku tirrille ihmeteltäväksi, kun kolutaan pihat ja metsät kuravaatteissa ja saappaissa lävitse. 

Ei ole siis pienintäkään aikomusta vaipua minkään sortin syysmasennukseen. Kuraiset kumpparit jalassa ja pipo korvilla kohti uusia seikkailuja.

Ainoana pikku miinuksena täytyy kyllä näin yltiöpositiiviseen postaukseen lisätä, että haravointia tulee olemaan vielä edessä. Täytyy ottaa se homma urheilun kannalta! Tänä syksynä en suostu näkemään kuin hyviä puolia.

Suklaan ja teen makuista syksyä siis toivottelen ihan jokaiselle villasukkasankarille!