Eroahdistusta

Yksi niistä aamuista, kun ei yksinkertaisesti vain jaksaisi. Tyttö taitaa juuri olla ruokailuhuoneen kaapilla tutkimassa isin säästämiä pienoisautojen pakkauksia ja pitäisi olla siellä torumassa ja pelastamassa näitä pahvirasioita. Silmät ovat ristissä, sillä en ole jaksanut edes kahvia keittää. Heräsimme jo puoli kuuden tietämillä. Edelliset kaksi aamua olemme olleet hereillä jo aamu viidestä lähtien. Yöllä neiti on nukkunut enemmän tai vähemmän (suurimmaksi osaksi vähemmän) käyttäen suurimman ajan sängyssä keikkumiseen ja raivoamiseen. Viime yönä sitten nostin tytön viereen nukkumaan, vaikka nyt hän siihen varmaan hinkuu entistä enemmän. Eli saa nähdä otinko askeleen taaksepäiin. No ainakin pidensimme yöunia puolella tunnilla ja koettiin parit huudot vähemmän, jee. 

Tyttö on nukkunut erittäin hyvin jo monen kuukauden ajan. Meillä ei olla pahemmin yöllä heräilty, mutta nyt minäkin saan osani tästä ihanasta yökukkumisesta. Syitä muutokseen voi olla monia. Hampaat, eroahdistus (tätä veikkaan vahvasti), nopealla tahdilla tulevat uudet taidot tai kaikki nämä yhdessä. Viikko sitten tuumailin huonojen yöunien johtuvan siitä, että meille oli livahtanut tuuletusritilöistä armeija hyttysiä sisälle ja neiti sai kunnon hyökkäyksen yön aikana. Lapsi oli (on edelleenkin) joka paikka paukamilla ja kaiken lisäksi ilmeisen allerginen näillä inisijöille. Kortisoni on ollut kovassa käytössä ja ei ole mitään merkkejä enää kutinastakaan. Kaikki hyttysen mentävät aukot on tukittu, eikä niitä pirulaisiakaan ole näkynyt pariin päivään. Syynä ei siis enää voi olla hyttyset tai kutina. 

Luin kyllä, että hyvin nukkuneen vauvan yöheräilyt alkavatkin tavallisesti 8-12 kk iässä, joten haarukassa ollaan. Tyttö on oikea takiainen päivisin, joten täytyy toivoa, että alkaa pikkuhiljaa maistua unet vaikkei äiti seisokaan koko aikaa vieressä. Huonoista yöunista huolimatta tyttö ei nuku päivälläkään sen enempää kuin normaalistikaan. Hyviä neuvoja eroahdistuksen tiimoilta vastaanotetaan, kiitos!

*Lähtee yrittäen nähdä eteensä, leukaperiä repivän haukotuksen säestämänä keittämään lusikan seisomaan saavaa myrkkyä ja nappaamaan vaavan matkalla keittiöön.*

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Hipp, pikkuväen näppärä eväs?

Kun meidän neiti oli vauvempi ostimme kokeilun vuoksi Ella’s kitchen soseen. Siis tämän pussimallin jossa on sellainen ”ruutta”. Tällöin ostimme kokeilun halusta yhden tirrille. Taisi olla joku vinkeän kuuloinen yhdistelmä päärynä-inkivääri-porkkana tai jokin vastaava. Lusikalla syötimme sitä vaavalle ja juurikin tämä omituisimman kuuloinen makuyhdistelmä oli lapsen mieleen. Henkilökohtainen mielipiteeni siitä mössöstä on, että se maistui kovin paljon, jos mahdollista normaalia makeammalle siirapille. Meillä olen huomannut, että mitä kirpeämpi tai kummallisempi maku ruuassa on niin sitä enemmän tyttö tykkää. Mikähän ihme siinäkin on?

Näitä ruutalla varusteltuja pussisoseita meillä ei ole sitten sen koommin ollutkaan, kunnes veljeni (tytön sylikummi) tuli kylään ja toi hauskan näköisen violetin (muistaakseni prismasta) rasian . Rasian sisällä oli kolme Hipp luomu smoothiepussia. Veljeni tuumasi, että näinköhän kummityttö tykkää, kun olivat kaverinsa pienelle pojalle vieneet niin oli kuulema samantien alkanut irvistelemään. No… kuten arvelinkin neidille sose upposi (nyt kaikki kolme syötyinä) ilman kummempia naaman vääntelyitä. Tosin hän napsii puolukoitakin sellaisenaan useimmiten ilme värähtämättä. 

rasia.jpg

Palaan vielä tuohon ruuttaan. Sen lisäksi, että sisältö miellytti lasta niin huomasin kuinka kätevä tuo pakkaus onkaan nyt kun tyttö osaa jo siitä suoraan syödä. Me tykätään käydä paljon rannalla, eväsretkillä, grillilaavulla ja ainahan joitakin autoreissujakin tulee. Tuo pakkaus on erittäin kätevä juuri tällaisille reissuille. 

maistelu.jpg

 

Tosin Hipp ei sivuillaan suosittele näitä smoothieita ja soseita syötävän suoraan pakkauksesta karieksen muodostumisen taki, mutten usko silloin tällöin siitä olevan mitään suurta haittaa. Kohtuus kaikessa ja hampaiden harjaukset aamuin illoin. Taitaa olla pakollinen maininta, ettei kukaan vedä eikö-kissaa-saa-laittaakaan-mikroon övereitä.

Miinukset tulevat kyllä siitä, että melkoisen arvokkaitahan tuolla tavoin pakatut soseet on verrattuna ihan perus lasipurkeissa myytäviin. Noitakaan ei taida valmistaa kuin Ella’s kitchen, Piltti ja Hipp… vai olenko väärässä? Olikohan Piltti noista se edullisin vaihtoehto. Meillä ei olla Piltin ruuttasoseita maisteltu kertaakaan. 

Ja rasiasta vielä! Se olikin eväsboxi, jossa oli vielä kaksi muovista levyä mukana. Niillä sai eriteltyä pari lokeroa boxin sisään. Sekin tulee varmasti kulkemaan retkirepussa reissuilla. Sisältönään joko näitä tai sitten jotain muuta purtavaa.

Onko kenelläkään kulkenut näitä tuotteita reissussa? Vaikuttivatko kätevimmiltä kuin purkkeihin pakatut tuotteet?

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe Ajattelin tänään