Purtavaa kaipaillen

Tänään päivä hurahti siskon luona pikkuisen kanssa. Mukavasti taittui aika, kun paikalla oli kummii, vaarii, serkkuu ja setää. Lapselle paljolti huomiota tarjolla siis. Siitä tyttö nauttikin täysin rinnoin, kuten vaavoilla on tapana. 

 

img_3211.jpg

Niin kuin ilmeestä voikin päätellä, kaikille ihmisille virnistely on ihan parasta puuhaa. Sillä saa ainakin huomiota.

 

Onnistuneelle päivälle täytyy nimetä kuitenkin yksi pitkä miinus. Tiedätkö sen tunteen kun grilliruoka tuoksuu ja pöytä notkuu herkullisen näköistä syötävää? No minä ainakin tiedän nyt. Olisi ollut makkaraa paria laatua, täytettyjä herkkusieniä pekonikääreellä, pihviä, kesäkurpitsaa, salaattia.. kaikenlaista hyvää. En uskaltanut vielä hidastuvan paranemisen ja tulehduksen pelossa syödä pureskeltavia ruokia. Söin yhden grillitomaatin. Senkin tosin mössäsin lautaselle. Urheasti otin myös herkkusienen, mutta sen pikkiriikkisiksi paloiksi pieniminen ja erityisen varovasti toisella puolella pureskeleminen vei nautinnon kyllä täysin. Heti kun uskaltaudun niin syön kyllä niin hiton paljon ihan mitä vaan pureksittavaa kapeistä löydän! Suklaatakin tekisi mieli. P*****e.

Itsehän siis syön tänään vielä kiltisti iltapalaksi pinaattikeittoa. Onneksi se on yhtä lemppariruokaani.. tosin pelkäänkin nyt kyllästyväni siihen. No voisi olla asiat huonomminkin. Mutta rakastan vain niin kovasti syömistä. 😀

Ja hei kyläilypäivät on siitäkin plussaa, että tirppanalla ei ollut niin mieletöntä purkamatonta energiaa illalla. Nätisti istui sohvalla kainalossa kuunnellen telkkarista tulevaa tähdet tähdet uusintaa. Ei ollut tavanomaista ”heilun-päättömänä-mihin-sattuu-ja-kokeilen-koko-ajan-rajojani” purkausta. Sänkyyn laittaessakin simahti samantien ilman tirinää ja tärinää. Saampahan ainakin lämmitellä keittoni rauhassa. 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Sydän täynnä

Kuten aikaisemmin sanoin niin kävimme Hopen varastolla. Pääsimme juuri kotiin ja nyt on sydän ja mieli onnea tulvillaan. Uskomatonta nähdä, kuinka paljon ihmiset lahjoittavat tavaraa. Hienoa! Varastolla oli vastassa erittäin mukava ja lämmin nainen, joka ilmoitti saavan ottaa mitä tarvitsee.  Saimme siis rauhassa katsella mitä tarvitsimme ja omien tarpeiden mukaan ottaa. Otimme sopivia vaatteita ja myös hieman vaatteita joissa on kasvuvaraa. Saimme pienelle kirjoja ja esimerkiksi kävelykärrin. Tirppa oli kotona siitä niin innoissaan, että kotona heti alkoi edetä sillä. Ja pihakeinun! Lapsi saa keinua omalla pihalla ja sekin tuntuu niin mahtavalta, vaikka pieni asia onkin. Ihan kun olisi tullut joulu. Saimme kaikkea mitä meiltä puuttui ja ennen kaikkea ihmettelimme kotimatkalla, miten me voitiinkaan saada nuo kaikki mitä juuri tarvittiinkin. Helpotus on suuri ja tuntuu että arkikin on nyt mieluisempaa. Huojentunut ja helpottunut olo. 

En voi siis kuin yleisesti kiittää kaikkia, jotka tunnistavat itsensä lahjoittajiksi. Kiitos kun saimme joulun keskelle kesää. Nämä kohottavat mielialaa, kunnes oma taloudellinen tilanne selviää kunnolla. Elämä on joskus niin odottamattoman mahtavaa.

Suhteet Oma elämä Raha Ajattelin tänään