Yhtä hammasta köyhempänä

Tänään aamulla herätessäni koin hammaslääkäriajan lähestymisen aiheuttamaa tärinää ja vapinaa. Pakotin kuitenkin itseni pahoinvoinnista ja pelosta huolimatta klo. 09.00 hammashoitolan ovesta sisälle. Ikäväkseni hammaslääkärini oli tyly ja tiuskikin useaan otteeseen. Nainen  tokaisi joka käänteessä tylysti ”suu auki suu auki”, ”miten luulet että hoitaja saa tehtyä mitään kun sinä olet ihan…” ja sitten loukkaavaa ilmehdintää. ”Puret minulta kohta sormen poikki”, tähän meinasin vähän hajota, sillä suuni oli kyllä ihan normaalisti auki. Ikävää, etteivät vielä tänäpäivänäkään kaikki hammaslääkärit ota potilaan pelkoja huomioon ja mieti kuinka iso kynnys jollekin ihmiselle on oikeasti astua sinne hoitohuoneeseen, saati sitten varata aikaa. Olen itse joskus lähtenyt odotushuoneessa istuessani äkkiä pois ennen kuin minua ehdittiin kutsua sisään. Voisi edes hoitaa tilanteen asiallisesti ja ystävällisesti niin, että olisi mukavampaa mennä uudelleen tarpeen vaatiessa.

Jokatapauksessa olen nyt yhtä hammasta köyhempi ja homma hoitui näppärästi kunnon puudutuksella (olikohan kolmella piikillä). Hammaslääkärillä tosin taisi olla kiire, kun hän huokaili turhautuneena ajan jonka odoteltiin puudutuksien purevan. Takahampaan puuttumista ei onneksi näy, ellei joku ihan katsomalla katso tuonne suuhun. Nyt on vain puoli naamaa lähes täysin tunnottamana. Syödäkään ei saisi vielä noin tuntiin. En kyllä tiedä uskallanko syödä mitään tunninkaan kuluttua. Mies osti pinaattikeittoa, että jospa sitä uskaltaisi illalla hieman maistella. Särkylääkkeetkin on onneksi varattuna puudutuksen loppumista odotellessa. 

Onko muilla positiivisiä vai negatiivisia kokemuksia hammashoidoista ja hammaslääkäreistä? 

Hyi, huomasin että kädet tärisevät vieläkin hiukkasen!

Suhteet Oma elämä Terveys Ajattelin tänään

Hiekkaa varpaiden väleissä

img_3139.jpg

 

Tänään tutkiskeltiin mitä hiekkaleluilla voi puuhastella. Todellisuudessa minä puuhastelin ja kirppu mätti hiekkaa suuhunsa aina kun silmä vältti. Tehtiin hiekkalinnoja. Työnjako meni niin, että äiti oli raksamuijana ja vaava pisti kaikki rakennelmat purkuun. Tirrikän suu toimi myös aarrearkkuna, josta pääsin etsimään aarretta (paria termiitin maistamaa kiveä). Siis ihan normaali ulkoiluhetki 10 kuukautisen kanssa. Eikö? 

 

kesa-002.jpg

 

Ja kyllä, tässä hivenen boheemi ”hiekkalaatikkomme”. Vai ehkä pelkkä läjä hiekkaa keskellä pihaa?

Laatikon olisi tarkoitus tulla käyttöön hieman jälkijunassa, kunhan Pete sen ehtii rakentaa. Lasta ei kylläkään tunnu kiinnostavan piirun vertaa onko hiekkakasan ympärillä reunoja vai ei. Ajaa siis asiansa siihen asti, kunnes se laatikko valmistuu.

Näin ollen helteen sattuessa päivän mittaan ollaan oltu pihalla leikkimässä ja palvomassa aurinkoa. Ihan kiva noiden parin sadepäivän jälkeen päästä tirrin kanssa ulos. Räjähtävää energiaa kun tuntuu riittävän lapsosella koko kylän tarpeiksi ja itsellä tuo ulkona oleminen on yksi hermojen lepuutus keino. Siellä jaksetaan olla sentään hetki paikoillaan tutkien ulkoleluja. Nää omat lelut täällä sisällä ovat jo niin nähtyjä, että likan täytyy koko ajan keksiä itselleen jotain extremeä. Useimmiten todella vaarallista ja kiellettyä sellaista. Toivottavasti pitelee hyviä ilmoja. Huomattavasti mukavampaa maistella soraa ja käpyjä auringon paisteessa kuin kaatosateessa. 

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe