Nuo laiskat, itsekeskeiset ja tyhmät naiset, joita kotiäideiksikin kutsutaan. 

Makaavat sohvalla tuijottaen telkkaria nuhjuisissa verkkareissa, roikkuvat tietokoneella, elävät tukien varassa, eivät viitsi käydä töissä saati hiuksiaan harjata. Litkivät pitkin päivää kahvia ja lueskelevat lehtiä. 

Kahden pienen lapsen (11kk ja 2 vuotta) kotiäitinä meinaan aina purskauttaa kahvit (ne joita litkin pitkin päivää) näppäimistölle (juuri sen koneen, jolla aina roikun) kun törmään näihin juttuihin.

En ole tälläytynyt kotona aina parhaimpiini, mutten silti kulje täällä yltä päältä paskaisissa vaatteissa harakanpesän keikkuessa päälaellani. 

Tottahan toki minäkin käytän tietokonetta. Tsekkaan feissarin ja kirjoitan blogia. En silloin kun minulle sopii vaan silloin kun lapsille sopii.

En muista koska olisin viimeksi katsonut mitään telkkarin tarjontaa päiväsaikaan kuin viiden minuutin pätkän alusta, lopusta tai keskeltä. 

Kahvit kylmenevät aina kuppiin. Sitäkään ei tule juotua siis juurikaan.. ainakaan lämpimänä.

Lapseni ovat tällä hetkellä elämäni suola, sokeri, kaneli ja kaikki muut mahdolliset mausteet. Jos on itsekästä haluta nähdä omien lastensa ohikiitävä varhaislapsuus niin tunnustan. Olen itsekäs.  

Harva kotiäiti kasvattaa lapset niin, että sivuuttaa heidät omiin touhuihinsa omien tekemisten tieltä, istuttaa jatkuvasti sitterissä ja jättää vahtimisen sille tasolle, että lapsi on jatkuvasti päällään. Yleisesti katsoen lasten kanssa tehdään ihan niitä samoja asioita kotona, kuin päiväkodissakin.

Meillä leikitään yhdessä, askarrellaan, ulkoillaan, luetaan, kokkaillaan, pidetään mahdollisuuksien rajoissa päivärytmistä kiinni, opetellaan ikävaiheeseen kuuluvia asiota, huolehditaan hyvinvoinnista, hygieniasta, pyritään terveellisiin elämäntapoihin. Eikös juuri näitä asioita lapsi tee ja opettele hoidossakin, kun vanhemmat ovat töissä.

Minulle kotona oleminen ei tarkoita sohvan pohjaa, Ben&Jerry’s jäätelöä ja pieruverkkareita. Lähtökohta kotiin jäämiselle on ollut se, että  tahdon itse kasvattaa lapsiani, olla läsnä, opettaa asioita, tukea heidän kehitystään ja antaa heidän elämäänsä sisältöä.

Eikä tämä kaikki ole tosiaankaan helppoa niiden kaikkien uhmakohtausten, pissavahinkojen, jaloissa roikkumisten, raivokohtausten, tiskivuorien, lelukaaosten, sairasteluiden, pyllypesujen, huomion jakamisen ja kaiken muun mahdollisen ohella.

Jokaisen pitäisi saada tehdä omat valintansa lastensa hoitojärjestelyiden suhteen, ilman toisten paheksuntaa. Kunnioitan ihmisiä joilla on pieniä lapsia ja käyvät samalla töissä. Itse en ihan vielä kestäisi sitä erossa oloa. Tai niitä jotka mammaloman jälkeen palaavat heti työntekoon, hyvä valinta sekin, jos itsestään tuntuu oikealta ratkaisulta. 

Muistakaa kunnioittaa muiden valintoja ja ennen kaikkea muistakaa kunnioittaa omia valintojanne!

Kaikki kotiäidit, röyhistäkää rintaanne, olitte sitten pieruverkkareissanne, tukka takussa, kahvikuppi huulillanne tai koneidenne ääressä.

Muistakaa olla ylpeitä ajasta, jonka annatte lapsillenne.