Maanantai alkaa olla taputeltuna ja väsymys pikkuhiljaa hiipiä tupaan. Ei tosin sen takia, että tänään olisi ollut mitenkään erityisen rankka päivä. Meillä viikko alkoi ihan vaan kotoiluröhnötyksillä. Ihan mukavasti päivä kuluu näinkin. 

Laiskuuttani jo tässä jonkun aikaa on M:n lautaselta löytynyt ruuaksi kaupan valmispöperöitä. Vuoroin on löytynyt kupista Bonaa, Pilttiä, Muksua, mitä makua milloinkin. Lueskeltuani netissä mitä muut äipät syöttelevät 7kk vauvoilleen tajusin, että tuon ikäinenhän voi syödä jo vaikka mitä! Niimpä pyysin P:tä ottamaan vähän makaronia ja jauhelihaa sivuun ennen maustamista. Jossain vaiheessahan vauvelin on kuitenkin totuttava meidän tekemiin sapuskoihin ja kotona tehdyn ruuan makuun. Alussa olin kovinkin innokas kun M alkoi maistelemaan soseita. Tein pakastimeen kasvis-soseita ja pakastin ne jääpalamuoteissa. Sitten se vain jäi, mutta nyt alan tosissaan aina kun mahdollista tehdä siitä M:lle sopivaa mitä itse syömme. Lounasta olemme tosin huonoja ukon kanssa syömään,  joten silloin tukeudutaan kaupan sapuskoihin, ellei edelliseltä päivältä ole jotain kotikutoista jäänyt kaappiin. 

Elikkäs, tänään söimme P:n kanssa makaronia ja jauhelihakastiketta. M sen sijaan sai makaronia ja jauhelihaa ”tomaattikastikkeessa”.

Semmoista mössöä!

Sekoittimeen menivät tuoreet tomaatit ja tilkka vettä, jonka pyöräytin ja lisäsin makaronin ja jauhelihan. Pyöräytin sopivan aikaa, ettei mennyt ihan siloiseksi soseeksi. Neuvolassa kun vihjailtiin, että voi jo hieman karkeaa ruokaa antaa.

Kylkeen annoin M:lle käsiin maisteltavaksi ruisleipää. Ja olen tietoinen siinä olevan suolaa ja mitä kaikkea. Ristiriitaisista mielipiteistä tuon ikäisen leivän kuulumisesta ruokavalioon huolimatta, meillä pieni saa maistella ja imeskellä ruuan ohessa.

Siinä se sitten valmiina oli. Mietin kyllä pariin otteeseen, että mahtaakohan neidille upota. Ei ollut suuempia ongelmia. Taisi tomaatin maku miellyttää, sillä ei se ihan hirveästi muulle maistanut kun testasin mitä siitä oikein tuli. Neiti söi suhteellisen tyytväisenä ja ruisleipä sai suurimman suosion. M:n imeskeltyä leivän läpikotaisin otin sen pois. Kovasti kurkotteli pieni saadakseen rakkaan leivänkannikan takaisin. Iso pieni tyttö.

Illan kylpy/saunareissua varten kävin penkomassa M:lle pari kylpylelua mukaan. Yläkerran lelulaatikosta löytyivät joskus kummipoikani yökyläilyjä varten hankkimani kylpykalat. Järkyn näköisiä kavereita kun silmät pullottavat päästä, mutta lapsille ovat kelvanneet. Muutenkin hauskaa kun M alkanut kiinnostumaan yhä enemmän ammeessa ympäröivästä vedestä ja kovasti tutkiskeli sinne laittamiani lelujakin. Iso pieni tyttö siis.

Vesipeto!

Ja tästä tuli mieleeni. Aloin miettiä tänään, kun edelleen tässä tyttöä vesipesemme. Missähän vaiheessa vauvojen shampoot ja saippuat kannattaa ottaa pesuihin mukaan? Omia kokemuksia?

Saunatohinoiden jälkeen P:n laittaessa tulia uuniin saimme savukylvyn. Uuni ei syystä tai toisesta ollutkaan yhteistyökykyinen tai vetoisa, joten savut pöllähtivät sisälle. Siispä menimme toviksi M:n kanssa eteiseen evakkoon. Sielläpä tirrikkä keksi kuinka hauska iso peili onkaan ja naurahteli ja hymyili omalle peilikuvalleen. Onhan se hyvä oppia ajoissa nauramaan itselleen. 😀 

Huomenna vähän irtaudutaan kotinurkista ja lähdetään Vaarilassa käymään. M:lle siis isovanhemman ällölällyttelyä tiistaille tiedossa.