Haluaisin tässä postauksessa kertoa miten Hope yhditys auttoi meidän perhettämme kun odotin tyttöämme.

Ensinnäkin valotan ensin mikä se Hope oikein on, jos on joku joka ei ole koskaan kyseistä yhdistyksestä:

HOPE yhdessä & yhteisesti ry on perustettu 2009 ja sen ovat perustaneet kaksi kotiäitiä Tiina Nummenmaa ja Laura Kivimäki lapsiperheiden auttamisen innoittamana

Hope pyrkii tuomaan lapsille tasa-arvoisia mahdollisuuksia niin että vähävaraisemmassakin taloudessa asuvat saisivat toivoa ja iloa elämään. 

Tämä vapaaehtoisyritys auttaa kriisin kohdanneita perheitä, huostaanotettuja lapsia ja antaa apua vähävarasille.

Näiden ongelmien kanssa painivat voivat tiukan tilanteen tullessa ottaa yhteyttä oman paikkakuntansa tiimityöntekijään. Lähettämällä sähköpostia kuvaillen minkälaista apua tarvitsee ja kertomalla tilanteestaan.

Hopelta löytyy vaatteitta, leluja, urheiluvälineitä ym. tarvikkeita paikkakkuntakohtaisesti. Tämän mahdollistaa ihanat ihmiset, jotka lahjoittavat Hopelle käytettyä, mutta ehjää ja hyväkuntoista tavaraa.

Hope mahdollistaa myös parhaansa mukaan harrastuskokeiluja lapsille. Lapset ovat päässeet myös retkille, konserttehin ja elokuviin. 

Myös rikkinäisiä huonekaluja korvataan ehjillä. 

Kriisitilanteissa Hope tarjoaa perheille myös maksutonta lastenvahti apua. 

Enemmän tietoa yhdistyksestä täällä: http://www.hopeyhdistys.fi/index.php/mitae-on-hope

Kerron tämän kaiken siksi, että Hopen olemassaolo oli mennyt itseltäni täysin ohi ja kuulin siitä juuri sopivalla hetkellä. Nimensä veroisesti se toi meille toivoa huonon rahatilanteen kohdatessa. Haluan siis jakaa tämän hyvän, jos joku sitä oikeasti tarvitsee!

Tässä oma Hope tarinani:

Odotin tytärtämme juuri. Meillä ei ollut mitään vaatteita tai tarvikkeita vauvalle. Ostimme niin paljon kuin pystyimme, mutta aika ja raha alkoivat loppua kesken. Tämä tilanne siitä syystä, että minä keskeytin opiskelun alkaessani odottaa M:ää (ei mikään fiksu veto, mutten kadu enään sillä saan seurata M:n kasvua kotona ja olla hänen kanssaan) ja ilman koulutusta ei tuloja liiemmin ollut. P:n tilanne oli myös huono, sillä hänen jatkuva taistelunsa (sairastaa nivelpsoriasista) sairaspäivärahoista, työkyvyttömyydestä ja tuista jatkuivat aina vaan. Tulomme olivat siis pienet ja epäsäännölliset. Stressasin (ja varmasti P:kin) ihan kauhean paljon. Pelkäsin ettei meillä olisi kaikkea tarvittavaa kun vauva saapuu maailmaan. Tottakai minulla on ihania sukulaisia ja heiltä sain jotakin, mutten vaan kehdannut pyytään oikein mitään. Epätoivo alkoi jo iskeä kun vauvatavaraa ei alkanut nurkissa näkymään.

Menin tapaamaan sosiaalityöntekijää ja keskustelemaan mahdollisesta avusta vaunuihin. Siinä jutellessamme sosiaalityöntekijä kysyi minulta olenko kuullut Hopesta. Vastattuani kieltävästi hän antoi minulle sähöpostiosoitteen ja kertoi mikä homman nimi oikein oli. Tapaamisen päätyttyä kävelin kotiin sähköpostin sisältävää lappua hypistellen ja negatiiviseen tyyliin ajattelin, ettei me saada mitään apua. 

Kotiin päästyäni kerroin P:lle saavamme apua vaunujen ostoon ja saaneeni jonkun sähköpostiosoitteen johon tulisi laittaa kertomus tilanteestamme. P positiiviseen tapaansa oli sitä mieltä, että kannattaa ainakin yrittää. Niimpä aloin näpytellä informaatiota taloudellisesta tilanteestamme ja kerroin mitä meiltä puuttuu. Listalla taisi olla mm. vaatteita, leluja, vauvan petivaatteita, syöttötuoli ja sitteri. 

Seuraavana päivänä siitä kun olin jättänyt Hopelle sähköpostia, minulle soitti oman paikkakuntani Hopen työntekijä ja kysyi koska voi tuoda tavarat? Oletteko kotona? Olin ihan ymmälläni. Saammeko jotain ja näin nopeasti!? Ja kyllä. Illalla tämä ihanan iloinen ja mukava nainen tuli silloisen asuintalomme pihaan auto täynnä tavaraa. Kaikki mitä oli listalla oli myös kyydissä ja enemmänkin. Mukana oli myös vanna, äitiysvaatteita, vauvan pyyhkeitä ja en edes muista mitä kaikkea. En edes muista kuinkaa monta kertaa kiitimme naista. Voi sitä onnen määrää kun stressi väheni kertaheitolla. Nainen sanoi vielä ollessaan lähdössä, että soittakaa jos sattuukin tulemaan poika niin vaihdetaan tyttömäiset vaatteet poikamaisiin. Olin ihan että sekin vielä! 

Hän myös kertoi, että mielellään tuovat tavaraa niitä tarvitseville, sillä ne keikkuvat varastossa ja monet eivät niitä edes kysele ainakaan täällä päin. Se johtuu siitä, ettei Hopesta ole tarpeeksi monilla apua tarvitsevilla tietoa. 

Joten jos tuntuu, että taritset Hope yhteisön tarjoamaa apua niin älä epäröi ottaa yhteyttä! He haluavat auttaa ihan vapaasta tahdostaan ja ovat tyytyväisiä kun saavat lahjoitetut tavarat uuteen kotiin niitä tarvitseville. 

Voimme myös antaa toivoa lahjoittamalla tavaraa yhdistykselle. Pieneksi jääneet vaatteet, lelut joilla kukaan ei enää leiki, sukset tai luistimet. Mitä vain, mistä voisi toiselle perheelle olla iloa ja hyötyä. Niillä itselleen käyttämättömäksi jääneillä tavaroilla voi antaa vaikka jollekin lapselle kaikkien aikojen joulun. 

Oma rahatilanteemmekin on kohentunut tuosta ajankohdasta huomattavasti asioiden alettua hieman hahmottumaan, joten ihan ehdottomasti jossain vaiheessa meiltä lähtee tavaraa Hopelle jonkun muun lapsen iloksi. 

Lähdetään vaan siitä, että olosuhteista huolimatta jokaisella perheellä on oikeus onneen. Varsinkin lapsilla!

Onko Hope teille ennestään tuttu? Oletteko lahjoittaneet tai olleet autettavina? 🙂