Laiskuutta, päänsärkyä ja muuta mukavaa takana, joten nyt siis triplat. 

Ei tähän kolmeen päivään kovasti ihmeellisiä ole mahtunut, mutta tässä sitä:

12. luukku

P meni ottamaan uudelle tulokkaallemme (autolle) vakuutusta ja päätin sillä aikaa piipahtaa M:n kanssa Seppälässä.

Tarkoitus oli ihan vaan kurkistella todella pitkän ajan jälkeen mitä siellä on nykyisin tarjolla..

Huomatessani farkkujen olevan alennuksessa, rohkaistuin jossain mielenhäiriössä sovittamaan niitä. (Ja kyllä, tämä ei ole vitsi!)

Tässä todistusaineistoa, kopin ulkopuolella ainakin on oltu!

Ja kannustimena äitin pikku kiljukaula. Oli haastavaa sovittaa ja leikkiä samalla kukkuu leikkiä sovituskopin verhon välistä..

Sovitin KAKSIA housuja. Ja tää on ihme, että ekojen jälkeen kärsivällisyys riitti toisiin, varsinkin kun oli seuraa viihdytettävänä. Mutta jumalauta mie tein sen! Tämmöisiä sinne koppiin sitten eksyi mukaan:

Siniset sitten ostin, noita toisia en! Jotenkin ei vaan olleet päällä hyvät. Ostin kyllä toisekin farkut. Kolmansien farkkujen sovitukseen ei helvetti sentään hermot kestäneet, mutta vertasin sopiviin sinisiin ja otin arviolta. Ihme ja kyllä olivat sopivat kun kotona koetin.

Illalla vasta turhamaiseksi heittäydyinkin ja katselin Lindexiltä alennuksessa olevia vaatteita. Jotenkin päädyin nappailemaan niitä ososkoriin ja pääsin kuin pääsinkin kassalle asti ihan oikeasti ostamaan paitoja itselleni! Ja tämä on minulle ihan mieletön saavutus! Mietin kyllä pari tuntia ja puntaroin tarvitsenko tai raattinko tilata, mutta P:n menettäessä hermot jahkailuuni ja huonon omatunnon potemiseen ennen kuin sain edes hankittua mitään päätin että tilaan! 

Ihana kuulla miehen suusta ”Sie tarvit vaatteita.” Kiitos!

Ja ei se siihen jäänyt, h&m:n alesta tarttui myös pari vaatetta kassalle asti. Mikä hitto mua vaivaa? 

Näinkin turhamainen oli 12. päivä joulukuuta.

13. luukku

Pahamaineinen kolmastoista päivä perjantai.

Samanlainen päivä kuin kaikki muutkin.

Järki ihmisinä uskalsimme poistua talosta ja lähteä autolla kohti kauppakeskus Veturia.

Tosin emme kierrelleet liikkeissä vaan lähdimme ruokaostoksille citymarkettiin. Joulun herkut ovat nyt valtaosin hankittu ja viikon pöperöt lähtivät muutenkin mukaan. IHANAA KUN ON AUTO! <3

Kotimatka vietettiin kauppakassien ympäröimänä, joita oli peräti kahdeksan kappaletta.

Joista kuvassa ainoastaan puolet, huomaa että joulu on tuloillaan!

Ja ne sovittamatta ostamani housut uskaltauduin laittamaan jalkaan, vaikka ensiksi arastelin ettei sopineet minulle. Nyt ne ovat uusi rakkaus, tykkään niitä todella! Ja harvoin ajattelen mitään tällaista vaatteista, joten jes!

Ja sen verran kuva vääristää, että vaikka housut jotenkin näyttävät sinertäviltä tässä kuvassa ovat ne kuitenkin mustat.

Tosin matkalla törmäsimme pikkuveljeeni, joka pilasi hiton hyvän tunteeni uusista housuista:

”Ei vittu mitkä housut, vähän törkeet!”

Kiitos, eipä siinä sitten mitään.

14. luukku

Tänään koti, koti ja koti.

Vähän tonttujen operointia aloittelin. Mm. leikkelin tonttuja, joten enpä taida päästä kilttien listalle.

+ Ihana mies ja uusi tuleva rakkaus: Kellohame. Leather heavenin sivuilta hän bongasi 60% alennuksessa olleen mekon ja tilasi sen minulle.

Siispä olen vain turhamainen ämmä, joka odottelee ensi viikoksi uusia meikkejä ja vaatteita saapuviksi postiin.

Ihanaa olla joskus itsekäs!