Pieni ilo, suuri hymy

Näin ennen Nukkumatin treffailua ajattelin kertoa mitkä pienet asiat saivat minut ilahtumaan tänään.

Toinen mieheni tytöistä laittoi pari tuntia sitten minun puhelimeeni multimediaviestin, jonka avattuani huomasin siinä olevan pieni tyttäreni (hänen pikkusiskonsa) leikkipeitollaan. Syy miksi tämä niin kovasti sai suuni hymyyn oli se, että tajusin tämän tytön ajattelevan minua silloinkin kun he eivät ole täällä. Ja hetken myös mietin, etten ole hänelle yhdentekevä, koska sillä hetkellä hän mietti haluavansa lähettää minulle tuon kuvan, ilmeisesti ilahduttaakseen tai saadakseen jonkinlaisen kontaktin minuun..

 

Toiseksi tilasin vähän aikaa sitten valokuvia ja sain muutaman niistä tänään postilaatikkoomme. Onhan niitä kaikenlaisia kuvia koneella, mutta rakastan sitä kun valokuvat ovat käsissä. Sitä, että niitä voi hypistellä ja selailla. Mukavampaa antaa vieraillekin valokuvia näytille selailtavaksi, kun näytellä niitä läppäriltä. 

 

 

Kummeille ja isovanhemmille teetimme kaikille samanlaisen kuvan tyttärestämme. Kuvaksi valikoitui erittäin ammattitaitoisen tuttavamme ottamista kuvista yksi suosikkimme, jossa tyttö on vain viikon vanha. 

 

 

RAKKAUS!