Pullat uunihin

Tämä laskiaissunnuntai on tuntunut ihan jonkun toisen perheen laskiaissunnuntailta..

Ollaan oleiltu koko päivä sisällä, sillä koko perhe on flunssassa. Laskiastapahtuma, jonne oli tarkoitus mennä jäi meiltä väliin. Herneitä ei muistanut kukaan laittaa likoamaan, saati ajatellut että laskiaisena syötäisiin hernekeittoa niin kuin muinakin laskiaisina. Purkkihernekeittoa meillä ei ole syöty aikoihin, eikä syöty tänäänkään.

Mies lähti flunssaansa vastustaen kauppaan hakemaan hilloa, kermaa ja valmispullia (koska kukaan ei jaksanut leipoa). Mies joutui kuitenkin leipomaan pullat, sillä kaupasta ne olivat loppuneet jo edellisenä päivänä. ”No kun on lapsille luvattu..” Kiitos hänelle.. ja anteeksi.

Kiitos, ettei lasten tarvinut syödä minun tekemiäni pullia, jotka aina palavat tai ovat muuten syömäkelvottomia. 😀 Anteeksi, että hän joutui tekemään taikinan kipeänä lasten ja vaimon kiukutellessa. 

Oli sentään pieniä iloja, kuten pikkuisen leipurin leipomishetki isänsä kanssa.. 

 

..ja se kun päästiin maistamaan valmiita pullia. 

 

Pullasta tuli niin hyvää, että neiti nousi kesken herkuttelun pöydästä ja kävi rutistamassa meitä molempia. ”Rakastan sinua.” Muisti vielä kertoa.