Yhdeksäs luukku

Tämä päivä on mennyt ihan putkeen!

Tuntuu ihan oudolta kun asiat menevätkin hyvin.. tulee mietittyä että mitähän kamalaa sitä on kulman takana luvassa.

Liian hyvin = pelottavaa.

Ei kannata liian iloisena omissa mietteissään liikkua ulkona, ties mikä hullu putkahtaa puskista eteen kun sitä vähiten odottaa.

Mikähän monia ihmisiä oikeasti vaivaa, kun silloinkaan ei pysty nauttimaan täysillä kun kaikki sujuu? Itse kuulun tähän ryhmään.

Pitäisi opetella riemuitsemaan ihan kunnolla silloin kun siihen on aihetta, eikä murehtia tulevia takapakkeja.

No sen verran olen ollut oudon hyvällä tuulella että..

ensimmäistä kertaa elämässäni etsin googlesta lähialueen kosmetologeja. Haluaisin kulmien muotoilun ja värjäyksen. Löysin mieleiseni paikan ja hinnan. Klikkasin jo varatakseni ajankin, kunnes muistin.. ei autoa. PERKELE. 

Sen kerran kun aioin tehdä jotain oman lärvini hyväksi niin mutka matkaan. Pääsisin toki bussilla, mutta bussin venailu ja turhanpanttina bussin odottelu kaupungilla ei kiinnosta pätkääkään. Fiilis meni sitten siinä.. näillä kulmilla siis edelleen mennään. 

Ei kai se ole niin tarkkaa jos kulmakarvat ovat kuin Jukka Kaskilahdella. 

Aina on toivoa että joku mukava ihminen antaisi istahtaa autoonsa ja ottaisi peräkkäisen ajan itselleen johonkin toimenpiteeseen. ;)

Ja vastoin normaaleja tapojani maksatin miehelläni netistä meikkejä. 

Ensinnäkään en juurikaan yleensä käytä meikkiä, korkeintaan ripsiväriä.

Toiseksi normaalisti en antaisi mieheni ikinä maksaa mitään itselleni tulevia juttuja.

”Kyllä mie voin itse maksaa!” Ja siitä ei pahemmin yleensä enää väitellä.

Tällä kertaa annoin periksi ja meikit ovat todennäköisesti pakattavina.

En tiedä mistä tämä kaikki hömpötys. Muistin kai olevani yhä nainen.

Tavoitteena kulmat kuntoon jouluksi. 

Toivoen parasta.