Kotiäitinä päivät noudattavat aika tavalla samaa tuttua kaavaansa, joten välillä on kiva saada hieman vaihtelua päiväkoti-lähikauppa-kirpputori-hiekkalaatikkokomboon. Ja mikäpä toimisi sen paremmin keskellä viikkoa ohjelman piristäjänä kuin rentouttava pikavisiitti naapurimaahan notkuvien buffet-pöytien ja runsaiden meriaamiaisten ryydittämänä? Siispä tartuimme äitikaverini kanssa uhkarohkeasti tuumasta toimeen ja varasimme hulppean tarjouskupongin innostamina meille ja pojillemme risteilyn Tukholmaan perhehytteineen, aamupaloineen ja lounaskuponkeineen päivineen. Jos totta puhutaan, en kyllä oikeasti odottanut, että luvassa olisi mikään kovin rentouttava matka laineilla, mutta en myöskään tajunnut, minkä pituinen pinna yksivuotiaalla on esimerkiksi buffet-pöydässä istumiseen. Näin jälkiviisaana voinkin kernaasti todeta, että extra-aikuiselle olisi kahden pallomahamutsin ja kolmen alle 5-vuotiaan pojan seurassa ollut tilausta…

No mutta. Lähdimme matkaan siis tiistai-iltapäivästä. Nappasin esikoisen mukaan suoraan päiväkodista ja köröttelimme ratikalla Silja Linen terminaaliin, jonne muutama muukin näytti olevan kakkosen raitiovaunulla matkalla. Terminaalissa tunnelma oli kuitenkin leppoisa, eikä fiilistä huonontanut lainkaan livemusiikkia tarjoilevat pianisti ja saksofonisti. Nappulat jammailivat intona ja minä noukin seurueellemme hyttiliput tyystin jonottomalta palvelutiskiltä. Pian komppaniamme täydentyi yhdellä pallomahaäidillä ja tämän pojallaan, joten porhalsimme saman tien sisälle laivaan etsimään ihanaa Muumi-perhehyttiämme.

Hyttielo

Yösijamme sijaitsikin ruhtinaallisesti 11. kerroksessa aivan laivan keulassa, joten saimme nauttia rauhallisuudesta hyttimme ympäristössä koko risteilyn ajan. Perhehyttiin kuului levitettävän sohvan lisäksi kaksi alasänkyä, kaksi yläsänkyä sekä erikseen tilaamamme matkapinnasänky. Mahduimme siis yhteensä kolmen pojan, kahden odottavan äidin ja kaksien rattaiden kera hyttiin aika mukavasti – ilman että ketään tarvitsi kammeta yläsänkyyn. Olimme varanneet myös ruokailut etukäteen: illalliskortit ja aamiaiset mennen tullen, jotta välttyisimme turhilta nälkäkiukkukohtauksilta.

Ruokailut laivalla

Klo 17 seisova pöytä toimikin menomatkalla suhteellisen hyvin, sillä päiväkotirytmissä elelevien lasten masut olivat tottuneet kurnimaan juuri kyseiseen aikaan. Ainoa vaan, ettei ruokailusta itse juuri ehtinyt istuen nauttimaan, sillä ensin piti hakea ruoka juniorille, sitten esikoiselle, sitten juomat molemmille ja lopuksi, kun saapui vihdoin pöytään oman kukkupäilleen noudetun lautasensa kera, oli nuorempi versio ehtinyt sammuttaa oman nälkänsä, yrittänyt sammuttaa nähtävästi myös naapuripöydässä istuvien nälän heittelemällä ruokia ympäriinsä ja kiukustumalla siihen, kun ei päässytkään syöttötuolista juoksentelemaan ympäri ruokailutilaa. Siinä ei sitten muu auttanut kuin yrittää ostaa itselle muutamia minuutteja syöntiaikaa keräämällä äitipisteitä leivonnaisia, nameja ja jäätelöä pikkuisen eteen kantaen. Eniweisch, saimme me buffetissa aikaa kulumaan jopa tunnillisen!

Myös aamupalat olivat meiningeiltään samanmoisia, sillä vaikka tarjolla olisi ollut jos jonkinlaista herkkua, ei äiti-ihminen ehtinyt kiireen rytäkässä napsimaan suuhunsa juuri muuta kuin viilennyttä kahvia, kasan meloniviipaleita, puolikkaan sämpylän täytteineen ja kasan pinjansiemeniä, konvehteja sekä tuplasuklaamuffineja. Mutta ruokailuissakin tulee toki muistaa, että tilanne lie ollut erilainen, jos seurueemme nuorin osapuoli olisi ollut edes muutaman kuukauden reilummalla maltilla varustettu.

Toisen aamiaisen söimme siis kuuden euron lisähintaan laivan italialaisessa ravintolassa, ja voin kyllä todeta, että pienempi tila (ja pienemmät välimatkat pöytien välillä) sekä paremmat ja tuoreemmat tarjoomukset olivat kuuden euron lisämaksun väärti! Samaten paluumatkan buffetin vaihdoimme 42 euron illalliskuponkeihin, jotka käytimme yhteispäätöksellä laivan sushiravintolaan – eikä taaskaan tarvinnut katua, päinvastoin! (En tosin mainitse tässä yhteydessä mitään seurueen pienimmän käytöksestä, krhm.)

Auringon täyteinen päivä Tukholmassa

Tukholmassa kaikki sujui lasten kanssa vaivatta – ja saattoipa miltei 15 plusasteeseen kohonneella lämpötilalla auringonpaisteineen olla jotain tekemistä sekä äitien että lasten mielialaan. Nappasimme terminaalin vierestä bussin (rataskansa kulkee paikallisbusseilla Tukholmassakin ilmaiseksi) keskustaan ja päätimme ensiksi lähteä metsästämään 4-vuotiaalle etukäteen lupaamaani matkamuistopehmokrokoa. Ja NK:ltahan sellainen sitten tietysti löytyi, vieläpä melkoisen mojovana ja päälle 40 euron hintaan. Samalla mudenaattorit pääsivät hypistelemään ihania tylliunelmia masuasukkejaan ajatellen. Ja kun vielä reissun kaksi nuorinta nappulaa nukahtivat sopivasti, kärräsimme komppaniamme Åhlensin tavaratalon yläkerrassa sijaitsevaan Pane Fresco-ravintolaan, jossa tilasimme äideille aivan huikeat tonnikalasalaatit ja nelivuotiaalle tämän toiveestaan ranut kanafileillä. Terassilla paistattelimmekin päivää sitten päiväunien verran, minkä jälkeen siirryimme maantasaan nauttimaan irtojäätelöistä ja hyppäsimme tassut jädeistä tahmeina kohti terminaalia posottavaan bussiin. 

Lopuksi

Parasta koko risteilyssä oli ehdottomasti lasten leikkipaikka, josta löytyi puuhaa kaikenikäisille: oli pelikonsoleita, Muumi-piirrettyjä, pallomeriä liukumäkineen, värikyniä, aarteen metsästystä, satutuokioita, kiipeilyseinää ja Brion junarata. Mutta eipä siinä: matka oli kokonaisuudessaan kovinkin onnistunut ja toi sitä kaivattua vaihtelua perusarkeen. Kelloa ei juuri ehtinyt tuijottelemaan, vaan aika riensi niin vauhdilla eteenpäin, että ensimmäisenä iltana havahduimme puoliyhdeksältä Grease-musikaalista nauttiessamme (tai ”nauttiessamme” eli yliväsyneen yksivuotiaan perässä juostessamme, lasten drinksuissa majailleita appelsiinilohkoja ja valotikkuja lattialta metsästäessämme ja portaisiin vieviä teitä tuoleilla blokkaillessamme) siihen, että yöuniaika oli mennyt puolisen tuntia sitten. Lapsilla näytti olevan erikivaa ja äidit saivat vertaistukea toisiltaan sekä muljautella silmiään yhteisvoimin kolmen pojan säntäillessä pitkin pallomeriä, tax freetä ja laivan ihanan pitkiä käytäviä. Oli tyttöporukan risteilyihin tottuneena hieman erilainen, mutta vähintäänkin yhtä vauhdikas reissu! 😀

Kiitos risteilyseurasta, jäsenet K & H!