Minulla on tapana ajatella ajatuksia erilaisina rasioina. Jotta niiden sisältö saa luvan tulla päivänvaloon tarvitaan tietynlainen avain ja tietynlainen hetki tulla löydetyksi. Yleensä omat ajatukseni ovat sellaisissa tavallisia kovissa puisissa laatikoissa, joita tavaratalot ovat tulvillaan, massatuotettuja kopioita pilkkahintaan. Ne ovat suunniteltu helposti aukaistavaksi eivätkä ne vaadi huomiota keneltäkään, koska ne eivät ole erityisiä. Joskus kuitenkin […]

Eipä ole helppoa julistaa maailmalle että nytpä tässä kehitän itseäni. Mietin että oli helpompaa kehittää itseään silloin kuin se oli salaista, poissa muiden silmistä. ”Eipä ainakaan sekään tiedä että nyt taas mennään automaattiajatuksilla eteenpäin”. Välillä jopa itseä naurattaa keskustelut omista tavoitteista ja pyrkimyksistä: ”Tiiätsä, haluun oppia johtaa mun tunneilmastoa!” ”Haluun saada näkökulmii elämän risteyskohtiin” ”Sit […]

Aikalinjojen konvergenssi Trauma, kriisi ja shokki Aaltoina kaikki ilman hengähdystaukoa. Kaikki mitä ihmiselle jää jäljelle omaisen trauman jälkeen on karvas jälkimaku ja punaiset silmät. Kun koittaa rimpuilla surua vastaan rakentamalla yhden suojamuurin lisää – yksi kerros laastia ja tiilirivistöä, kiitos! – mutta jäljelle jää vain ontto sisin. Jälkimaustakin oppii pitämään, koska se pitää ajatukset koossa, […]

 ”On vaan niin paljon kaikkea, mille minä en voi mitään! Niin turhaa!””Mitä ihmettä valitat! Kaikkihan on hallinnassa!””Miksi haikailet senkin perään?””Turhaan haaskaat aikaasi! Sullahan on tässä kokoajan tehtävää!”  Niin ja silti hirveän vaikealta tuntuu. Olo on kuin pysähdyksissä. Ympärillä oleva, ihmiset ja asiat, liikkuvat ja minä olen ja pysyn tässä. Mutta miksi en vain voisi olla?  Niin. […]