Myrskytuulessa

Aikalinjojen konvergenssi

Trauma, kriisi ja shokki

Aaltoina kaikki ilman hengähdystaukoa.

valo_ja_varjo.jpg

Kaikki mitä ihmiselle jää jäljelle omaisen trauman jälkeen on karvas jälkimaku ja punaiset silmät. Kun koittaa rimpuilla surua vastaan rakentamalla yhden suojamuurin lisää – yksi kerros laastia ja tiilirivistöä, kiitos! – mutta jäljelle jää vain ontto sisin. Jälkimaustakin oppii pitämään, koska se pitää ajatukset koossa, muistuttaa siitä mitä lauantaina oikein tapahtui, miksi niin piti tapahtua ja mitä on tapahtuva. Aaltoina ajatukset iskevät päälle ja vetävät pinnan alle.

Elämän suurin affordanssi:
aina on varaa valittaa
Vaikka ilollakin asiat voisi kuitata
kai loppupeleissä silti,
Elämän arvosanaksi jää:

non sine laude approbatur

Pinnan alla kytee kuitenkin myös rakkaus, se kehon valtaava tunne, kun sulkee silmänsä ja pimeyden keskellä näkee jotakin hohtavaa, hyvää, kaiken oikeaksi tekevää. Sitä on kaipuu. Sitä on hauraus. Sitä on rohkeus. Ja pian löytää itsensä taas pinnalta. Oppii tunnistamaan aallokon ja virtaukset, hallitsemaan myrskytuulia ja iskeytyviä aaltoja. Tärkeintä on, että ranta näkyy jo. Ja rannalta katsoo tutut kasvot, lämmin hiekka ja paljaat varpaat. 

 

– Lotta C.

Suhteet Oma elämä

Pysähdyksissä

abstrakti_maisema.jpg ”On vaan niin paljon kaikkea, mille minä en voi mitään! Niin turhaa!”
”Mitä ihmettä valitat! Kaikkihan on hallinnassa!”
”Miksi haikailet senkin perään?”
”Turhaan haaskaat aikaasi! Sullahan on tässä kokoajan tehtävää!”

 Niin ja silti hirveän vaikealta tuntuu. Olo on kuin pysähdyksissä. Ympärillä oleva, ihmiset ja asiat, liikkuvat ja minä olen ja pysyn tässä.
 
Mutta miksi en vain voisi olla? 

Niin. Hyvä kysymys, johon haluan löytää oman vastaukseni. Nyt uskallan kokeilla. 

”Ihan kiva ku yrität, mutta uskotteko muka että jokin muuttuu?”

 Miksi en uskoisi?  Kaikki ei tule kerralla valmiiksi. Kokeilen pala kerrallaan. Löydän kenties avaimen joka avaa  jotakin uutta, nytkähdyksen eteenpäin. 

Tämä on kanava jossa kerron mielipiteeni. Kokeilen mikä toimii tai ei toimi. Tutkimusmatka omasta muutoksestani  päiväkirjamuodossa. Otteita, pilkahduksia, sanoja, jotka toivottavasti muodostuvat matkaksi oman mieleni mysteereihin. Kohti tasapainoa, oivalluksia! 

 

Amen to that.    

– Lotta C.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo