Elokuvakaveri

“Trying is the first step towards failure” H. J. Simpson

Kaikkea voi kokeilla kerran paitsi mitä ei saa kokeilla. Lilyä kokeilen seuraavaksi. Inspiraation kokeiluun sain valkoisesta paidasta, jonka näin eilen. Valkoisesta paidasta tuli mieleen italialainen ravintola. Valkoisen paidan pitäjästä tuli mieleen Lily. Italialaisen ravintolan terassilla söin viimeksi pizzaa elokuvakaverini kanssa. Palstan nimen varastin Orionin syksyn ohjelmistosta. Pizza oli tulinen ja suolainen. Erilainen. Jälkiruuaksi jäätelöannos ja kahvia. Sininen taivas, syvällisen kevyt keskustelu. Livet var härligt.

Gleb Panfilovin pääteos Pyydän puheenvuoroa (1976) esittää brezhneviläisen byrokraatin muotokuvan. Päähenkilö on naispormestari, joka on antanut sielunsa järjestelmälle. Pysähtyneisyyden kauden ilmapiirin taltioivan elokuvan keskiössä on ainutlaatuisen Inna Tshurikovan monikerroksinen roolisuoritus.
s. 25 Orion ohjelmisto elokuu – tammikuu 2011-2012

Elokuvan kaksi esityskertaa olivat viime viikolla. En ollut kummassakaan näytöksessä, koska elokuvakaverini ja minä emme ole enää väleissä. Ahdistavaa, sanoisin. Kaveri ja elokuva minun makuuni.

Välirikkomme on tietenkin minun syytäni. Aasi on aasi on aasi. Ensimmäinen korjauskerta ei onnistunut, en onnistunut liimaamaan palasia yhteen. En löytänyt kaikki palasia, liimakin oli väärä ja muutenkin olo oli kuin olisin työntänyt kuutiota ympyrään. Menin lopulta sanattomaksi. Kuukausia myöhemmin toinen korjauskerta odottaa vuoroaan.

Ei ole hyvä olla ilman kaveria. Elokuvinkaan voi mennä, koska en minä voi kaverin nautintoa pilata työntymällä hänen nautintoon enkä minä halua yksin katsoa elokuvia. Ei itsensä kanssa voi elokuvista keskustella. Voi. En minä. Voit, voit. En. Kyllä. Älä.

Minä haluan elokuvakaverini takaisin.