Franco

Ei kuumis James Franco, jota en tunnistaisi kadulla tai kuvasta, vaikka jaksoja Freaks and Geeks –sarjasta olen joskus aikoinaan nähnyt. Ei Francisco Franco, josta tulee vain ankea ja ahdistettu olo. Ei Franco Baresi, joka luki peliä kuin enkeli eikä Franco Corelli, joka lauloi kuin enkeli. Vaan François Luambo Luanzo Makiadi. Franco Luambo.

Franco – The Sorcerer of the Guitar. Le Grand Maître.

Löysin Francon kirjastosta. Lempiharrastukseni palkitsi jälleen. Haahuilin hyllyjen välissä. Odotin kirjojen tai levyjen kertovan ”anna mahdollisuus”. En tiennyt Francosta yhtään mitään. Levy osui silmiin, tarttui käteen. Siinä oli jotain. Lainasin. Pistin soimaan. Ihastuin ensitahteihin. Rytmitön veri lähti mukaan. Anna tulla, lisää. Tanssin vaikken osaa. Siihen ei kaikki artistit pysty.

Mario jäi heti soimaan päähän. Francon suurin hitti. En ymmärrä sanoja. Kappale kuulemma kertoo korkeasti koulutetusta miehestä, joka ei halua tehdä töitä. Miehestä, joka antaa huomattavasti itseään vanhempien naisten elättää itsensä. Miehestä, joka häpäisee nimensä. Mario.