Miten ja miksi tuntuikaan kuin ystävä vanha oisit

Moi! Eli!

Noora, 26, taidetta & rakkautta & hulluutta.

Mä uskon ystävällisyyteen ja kovaan työhön, hullujen & tyhmien unelmien jahtaamiseen ja siihen että antaa itselleen mahdollisuuden olla paras versio itsestään. Mä uskon tunteisiin, avoimuuteen ja haavoittuvuuteen. Tunteet on voimaa, ei heikkous. 

Oon nyt muutaman kuukauden kirjoittanut blogia englanniksi omilla sivuillani, mutta nyt ajattelin laajentaa sen myös tänne, suomeksi, testata miltä se tuntuu. Tuon vanhoja postauksia tänne tän viikon ajan, sitten aloitan kirjoittamaan reaaliajassa. 

Tää on mulle paikka jossa ihastella asioita joita rakastan (villit seikkailut, koskettavat elokuvat, mun koira Papu, kiinnostava taide, siistit ihmiset, kivat kynsilakat, lempivillasukat) ja vihastella asioita joista en diggaa (epäoikeudenmukaisuus, paperihaavat, finnit, painajaiset).

Aion myös miettiä ja puhua asioista joilla on merkitystä vähän isommalla skaalalla (naisten oikeudet, mielenterveys, seksuaalisuus) ja pienemmällä skaalalla (välilehtien määrä ikkunassa, saanko hankkia ukulelen vai ei, miks nenää kutittaa aina sillon kun et todellakaan voi raapia sitä, Papun tassujen tuoksu).

Tää blogi on turvapaikka, satama, olkapää, rakastajan syli.