Kirjoittajalle kiitos

Joulukuun alussa eräs suomalainen kirjoittaja kuoli. Olen surrut hänen menehtymistään viime viikkoina. Päivänä, jona kuulin tapahtuneesta, itkin useampaan otteeseen. Illalla Iloisessa lehmässä nostimme aloitteestani hänelle maljan. Se tuntui välttämättömältä ja kovin vähäpätöiseltä verrattuna siihen, mitä olen häneltä saanut.

 

Saavuin jouluksi Suomeen. Halusin antaa kirjoittajan hankkimaa maatilkkua käsittelevistä teksteistä kootun kirjan lahjaksi läheiselleni. Hän asui siinä samassa talossa, jossa luin kyseisiä tekstejä, kun ne ilmestyivät sanomalehden viikonloppuosiossa. Siitä on jo aikaa, ja olemme kumpikin muuttaneet kauan sitten pois. Nykyään hänellä on oma maa-alueensa.

 

Menin etsimään kirjaa yhdestä keskustan kirjakaupoista. Siellä oli myyjä, jonka olalla roikkui käsilaukku. Aivan kuin myyjä olisi jo kertaalleen lähtenyt töistä kotiin, mutta jäänyt sitten kuitenkin vielä matkan varrelle auttamaan jouluostoksia tekeviä ihmisiä. Myyjä rohkaisi minua kysymään häneltä apua.

 

– On olemassa sellainen toimittaja kuin…

– Niin, tiedän

– Niin sillä on se…

– Niin, kyllä

– Niin mistä mä voisin löytää sen täältä

– Meillä ei valitettavasti ole sitä, kun se on jo muutaman vuoden vanha

– Niin

 

Sitten pohdimme, mistä voisin vielä saada teoksen.

 

Menin toiseen kirjakauppaan. Siellä oli edellisen kaltainen, mutta kuitenkin aivan omanlaisensa myyjä. Kun myyjä etsi kirjaa toiselle asiakkaalle, hän käytti kirjasta ”hän”-muotoa. Kerroin myyjälle, mitä kaipaan.

 

– Se on oikeastaan sellainen filosofinen tutkielma, myyjä kuvailee

– Niin on…Ja kun kun nyt tuli se uutinen siitä mitä on tapahtunut, niin mä halusin antaa ehdottomasti tän kirjan

 

Myyjä ei sano mitään. Ei yritä sulloa sitä sanoihin. Sitten hän katsoo tietokannasta, löytyisikö kirja jostakin muusta lähiseudun myymälästä.

 

On niin monisäikeistä meille kirjoitettua osallisuutta. Paikka, missä olla, ja silta välillä. Hehtaari, jossa tavata, ja tulla tavatuksi. Kirjoittajalle kiitos.