Yökyläilyä

Olen elellet viimeiset pari vuotta itsekseni ja keskittynyt lähinnä työntekoon ja itseni ehjäämiseen pitkän parisuhteen jäljiltä. Kodissamme ei tänä aikana ole miespuolisa yövieraita minun makuuhuoneesta aamulla ulos kömpinyt.

 Nyt olen tovin tapaillut henkilöä, josta on tullut minulle tärkeä ja koitti aamu, jolloin en herännyt sängystäni yksin ja aamiaipöytään katettiin yksi kahvikuppi lisää. Tämä on aiheuttanut aikuisten lasteni keskuudessa jännittävän ilmiön; koen olevani jälleen teini-ikäinen, jonka pitäisi pyytää lupaa toista sukupuolta olevalle yökyläilijälle ja hakea hyväksyntää valinnalleni.

Yökylävisiitti on kirvoittanut jälkikasvuni keskuudessa selkeästi suuria tunteita ja aivoriihen lopputulemana vanhin lapseni lähestyi minua tekstiviestillä, joka kuului seuraavasti: ”päivän irrallisena ajatuksena, että odottaminen palkitaan ja hätiköimällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Ei mulla muuta”

Arvostan tätä huolenpitoa, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että myös äideillä on oikeus parisuhteeseen johon liittyy kädestäpitämisen lisäksi makuuhuone-elämä.

T.Ellu