Yökyläilyä

aamiainen.jpg

 

Olen elellet viimeiset pari vuotta itsekseni ja keskittynyt lähinnä työntekoon ja itseni ehjäämiseen pitkän parisuhteen jäljiltä. Kodissamme ei tänä aikana ole miespuolisa yövieraita minun makuuhuoneesta aamulla ulos kömpinyt.

 Nyt olen tovin tapaillut henkilöä, josta on tullut minulle tärkeä ja koitti aamu, jolloin en herännyt sängystäni yksin ja aamiaipöytään katettiin yksi kahvikuppi lisää. Tämä on aiheuttanut aikuisten lasteni keskuudessa jännittävän ilmiön; koen olevani jälleen teini-ikäinen, jonka pitäisi pyytää lupaa toista sukupuolta olevalle yökyläilijälle ja hakea hyväksyntää valinnalleni.

Yökylävisiitti on kirvoittanut jälkikasvuni keskuudessa selkeästi suuria tunteita ja aivoriihen lopputulemana vanhin lapseni lähestyi minua tekstiviestillä, joka kuului seuraavasti: ”päivän irrallisena ajatuksena, että odottaminen palkitaan ja hätiköimällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Ei mulla muuta”

Arvostan tätä huolenpitoa, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että myös äideillä on oikeus parisuhteeseen johon liittyy kädestäpitämisen lisäksi makuuhuone-elämä.

T.Ellu

 

 

 

Kommentit (4)
  1. Minä ymmärsin tämän: ”päivän irrallisena ajatuksena, että odottaminen palkitaan ja hätiköimällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Ei mulla muuta” positiivisena. Siis hyväksyntänä. Niin, että kun olet tuon jopa pari vuotta malttanut katsella rauhassa, olet löytänyt viimein tosi hyvän tyypin.

    Mulla ei ole itselläni lapsia, mutta nykyisellä miehellä on teini-ikäinen poika. Suhtautui minuun kohteliaasti ja kivasti heti alusta pitäen. En änkenyt seuraan, ajattelin että lähennytään siinä ajan kanssa. Niinkuin sitten kävikin ja tuntuu olevan oikein tyytyväinen siitä että pyörin kuvioissa. Ainakin tyytyväisempi tästä vakituisesta naisesta kuin niistä vaihtuvista tyttöystävistä joihin joutui välillä törmäilemään. 

    Ja menneisyydestä löytyy miesystävä, jolla oli jo ihan aikuiset lapset. Ottivat minut avosylin vastaan ja perheenjäseneksi – vaikka olinkin enemmän heidän ikäluokkaa kuin isänsä.

    Mulla ei itse asiassa ole tullut edes mieleen, että lapsilla voisi olla jotain sanomista vanhempiensa parisuhteisiin. Yksityisasioita.

    1. Itseasiassa ihan noin en itse ollut ymmärtänyt edes ajatella. Kiitos kommentistasi, se avasi minulle avaramman lähestymiskulman asiaan.

      Jotenkin sitä itsekkin pelkää ja jännittää uutta  tilannetta ja siksi ensimmäinen reaktio on aavistuksen puolusteleva:)

      E

  2. Itselläni meni vanhempieni uusien kumppanien sulattelemiseen kauan. Voisin kuvitella, että lapset ovat erittäin hämmentyneitä tilanteesta, eivätkä itsekään tiedä miten suhtautua. En tiedä kuinka paljon lapsesi ovat tätä miestä tavanneet, mutta osalla varmaan menee vähemmän aikaa hyväksyä tämä uusi kuvio, kun toisilla lapsilla voi mennä pitkäänkin. Itse olin siis reilu parikymppinen ja kotoa pois muuttanut kun vanhempieni ero tapahtui. Sitten vielä kun ne löysivät uudet heilat, koin taantuvani 10-vuotiaaksi ja etenkin äidin miehen kanssa aloin päästä juttuun vasta parin vuoden jälkeen. Että tässä vähän näkökulmaa toisesta suunnasta 🙂 

    1. Uskon, että ajatuskulku lapsillani meni aika samaa rataa kun sinulla. Onneksi yökyläilijä ei ole heille entuudesta täysin vieras henkilö, vaan he tietävät hänen olevan ”kunniallinen kansalainen”.

      Ottaa varmasti hetken kun kaikki sulattelemme muuttunutta elämäntilannetta, mutta onneksi lapseni ovat jo aikuisia. ja fiksuja sellaisia, joten luotan että pystymme keskustelemaan tilanteesta ja hekin ovat lopulta iloisia, että minä olen onnellinen 🙂

      E

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *