Ihana aamu ja ihana auringonpaiste (vaikkei se oikeasti tainnut paistaa)! Yöllä oli satanut vähän lunta, mutta se ei hyvää mieltäni pilannut. Tuntui kun olisin herännyt talviunesta tai vaihtoehtoisesti toinen minäni oli kaivautunut takaisin pimeään koloonsa nukkumaan. Olin koko viikonlopun murjottanut itsekseni sohvan nurkassa päälläni kaikista haalistuneimmat college-housut, trikoopaita ja poninhäntä tiukalla. Mikään ei kelvannut; ei seura, ei ruoka, ei juoma, EI EDES SUKLAA! Kaikki asiat olivat vinossa väärään suuuntaan ja syvästi poikittain. Läheiseni olivat kärsivällisesti yrittäneet piristää minua kaikilla keksimillään tavoilla, mutta palkkioksi olin kiukutellut entistä enemmän. Lopulta kaikki luovuttivat ja siitäkös se marttyyrin kruunu vasta kallelleen keikahtikin!

Tänäään minua hävettää ja vähän salaa hymyilyttää. Olin kuin pahinkin teiniprinsessa! Mikä meidät saa käyttäytymään kaikista huonoiten niitä kohtaan, joista välittää eniten?

Tänään kun tulen kotiin olen kiltti ja ihana kaikille ja toteutan viisaaksi toteamaani sanonnan eräästä suomalaisesta elokuvasta; ”kun kaikki menee pieleen, paista pannukakku”! Tosin tällä kertaa sen tarkoituksena ei ole parantaa minun mieltäni vaan olla hyvän mielen tuoja minun läheisilleni.

Aurinkoista ja prinsessaista viikkoa!

Ellu