Joogahaaste vol.1

jooga.jpg

En ole koskaan ymmärtänyt joogaa. En ole tarpeeksi hengellinen enkä kärsivällinen moiseen. Minun juttujani on enemmän olleet juoksu, kuntosali, uinti sun muut itsekseni touhuamiset. Päätin pari vuotta sitten antaa joogalle mahdollisuuden ja ilmoittauduin astangajoogan alkeisiin. Sain juuri ja juuri kahlattua kurssiin kuuluvat viisi kertaa läpi, mutta en koskaan löytänyt joogan hienoutta, josta niin moni hehkuttaa.

Sunnuntaimasennuksessa piehtaroidessani päätin antaa joogalle toisen mahdollisuuden ja ilmttauduin hot jooga -tunnille. Maanantain valjetessa aloin tulla hieman katumapäälle ja päätin hakea motivaatiota hankkimalla illaksi uudet tilaisuuteen sopivat tamineet. Olin mielestäni lukenut toimintaohjeet ja marssin joogasalille asiaankuuluva vesipullo, alusta ja pyyhe mukanani. En kuitenkaan ollut ymmärtänyt, että kyseiseen tilaisuuteen tulee ottaa normaalin pienen treenipyyhkeen lisäksi suihkupyyhkeen kokoinen pyyhe. Onneksi sen sai lainattua pientä korvausta vastaan paikan päältä.

Suoriutuessani saliin siellä oli lisäkseni jo varsin monta asiaan enemmän vihkiytynyttä harrastajaa virittäytymässä tunnelmaan. Otin paikan turvallisesti takarivistä ja hetken istuskeltuani päätin olla erottumatta joukosta ja mätkähdin selälleni keskittymään tulevaan koitukseen. Varsinainen koitos seuraava puolitoistatuntinen olikin; ympärilläni olevat ihmiset taipuivat mitä käsittämättömämpiin asentoihin ja samalla olisi pitänyt pystyä hengittämään sulavasti. Session päätteeksi minä ja kaikki pyyhkeeni olivat hiestä läpimärkiä, tosin en tiedä kuinka paljon hikoilin lämmöstä ja itse suorituksesta ja kuinka paljon hikeä vuodatin yrittäessäni taivuttaa itseäni ja raajojani asiaan kuuluviin asentoihin.

Lähdin tunnilta hivenen sekavin tuntein, mutta tarkemman tuumailun päätteeksi haastoin itseni kevään mittaiseen joogahaasteeseen; katsotaan josko saan muutettua huojuvan tornini vahvaksi soturiksi, josko pystyn pysymään yhdellä raajalla pystyssä kaikkien muiden raajojen osoittaessa muihin ilmansuuntiin, tälläkin asennolla oli hieno nimi, mutta en sitä enää muista ja josko päätäni taakse taivuttaessani onnistun näkemään edes vilauksen takaseinästä.

Katsotaan miten homma etenee.

T.Ellu

Hyvinvointi Liikunta Mieli

Sunnuntaimasennus

ruusut.jpg

Apua, sunnuntaimasennus hyökkäsi kimppuuni! Tämän piti olla hyvä päivä; rauhallinen heräily, hyvä aamiainen eikä mitään erikoista mitä olisi pakko tehdä. Yleensä nautin siitä, kun talo on hiljainen ja saan olla yksin. Salakavalasti se kuitenkin iski; mikään ei ole kivaa, mikään ei huvita ja sää on yhtä harmaa kun mieli. Ensiksi ajattelin kohottaa mielialaa shoppailulla, mutta olisin kuitenkin ostanut jotain täysin turhaa ja katunut sitä huomenna, joten hylkäsin ajatuksen. Päädyin ilahduttamaan itseäni kimpulla tulppaaneita, suklaaövereillä, joita voisin katua alkuviikosta kun epätoivoisesti yritän kuluttaa kaikkia turhia kaloreita urheilemalla ja Netflixillä. Luonnollisesti tämäkään ei voinut mennä kun elokuvissa, vaan tulppaanit ja vadelmajugurttisuklaa oli lähikaupasta loppu. Raivopäissäni ajoin seuraavaan kauppaan ja kurjuuden maksimoimiseksi huudatin autossa Adelea niin että tärykalvoihin sattui. Sain ostettua himoitsemani suklaan, mutta sieltäkään en saanut tulppaaneja. Annoin periksi ja tyydyin  ruusuihin.

Päivän kruunasi se, että yritin lähettää ylläolevaa kuvaa kahdesti itselleni sähköpostiin ja kiroilin peikon lailla kun posti ei tullut perille, kunnes totesin, että olinkin lähettänyt kuvan kummallakin kerralla ex-puolisolleni. Suurempien epäselvyyksien välttämiseksi lähetin hänelle tekstiviestin ja selvensin, ettei kuva ollut todellakaan tarkoitettu hänelle.

Voi hyvänen aika, ANTAKAA MAANANTAIN JO TULLA!!

Ellu

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään