Vankina parisuhteessa

kalterit.jpg

Sinä olet henkisen väkivallan uhri! Nämä oli pysäyttävät sanat, jotka tyttäreni lausui minulle muutama kuukausi kotoa poismuuttamisen jälkeen.

Se oli pysäyttävä hetki, joka muutti elämä kulun, vaikka en sitä silloin heti ymmärtänytkään. Elin uusperhe-elämää, joka ulkoa katsottuna oli idyllistä; omakotitalo, lapset, koira, kesämökki, vene ja säännöllisiä ulkomaanmatkoja. Todellisuus oli kuitenkin muuta. Olin niin kovasti halunnut kaiken toimivan, että olin ”omilla kompromisseillani” huomaamattani muokannut elämästämme juuri sellaisen kun puolisoni halusi.

Yritin olla joka tilanteessa erittäin myötäilevä, jotta välttyisimme konflikteilta. Minusta tuli mestari selittelemään ja puolustelemaan ”meidän ratkaisuja ja päätöksia”. Mikäli uskalsin sanoa oman, mieheni mielipiteesta poikkevan, mielipiteen oli helvetti irti. Mykkäkoulusta ja syytöksistä tuli arkipäivää. En osannut tehdä mitään oikein; en ollut hyvä äiti saatikaan hyvä puoliso ja tiskikonettakaan en täyttänyt oikein. Lopulta ovien paiskomiseen, niskojen nakkelemiseen ja päivien puhumattomuuteen ei ollut mitään syytä, jonka olisin ymmärtänyt, eikä niitä minulle kerrottu vaikka yritin kysyä. Ajan myötä kotioven avaamisesta ja siitä sisään astumisesta tuli ahdistava pakko, koska en ikinä tiennyt mikä minua odotti. Jokaisen uuden kohtauksen myötä pieni osa minua kuoli.

Kuultuani tyttäreni hätkähdyttävät sanat ensimmäinen reaktio oli kiukku ja kieltäminen. Pienen ajan kuluttua rupesin kuitenkin todenteolla pohtimaan ja analysoimaan elämääni. Kuva ei ollut kaunis; olin lopettanut yhteydenpidon ystäviini, en halunnut mitään sosiaalista elämää ellei ollut pakko, elämäni oli suoriutumista päivästä toiseen ilman minkäänlaista elämäniloa. Olin kadottanut identiteettini. Eniten surua ja itsesyytöstä aiheutti paha olo, jota olin aiheuttanut lapsilleni, joita minun olisi kuulunut suojella.

Nykyään olen suhteellisen sujut menneiden vuosien kanssa. Olen käynyt tapahtunutta läpi lasteni kanssa ja pyytänyt heiltä anteeksi. Prosessi on ollut kivulias, mutta olen selvinnyt. Tänä päivänä avatessani kotiovea tunnen kiitollisuutta ja iloa siitä, että saan elää normaalia elämää ja ympärilläni on ihmisiä, jotka rakastavat minua ja välittävät oikeasti hyvinvoinnistani.

Ellu

Kommentit (10)
  1. Mun tekisi ihan mieli halata ja onnitella että pääsit pois. Varmaan opettavaisin asia mun elämässä on ollut suhde narsistin kanssa. Arvostan joka ikistä tervettä ihmissuhdetta, tervettä riitaa ja mustasukkaisuutta, saati niitä onnenhetkiä, enemmän kuin osaan koskaan sanoin kuvailla. 

    Kenenkään ei pitäisi mennä kotiin ahdistuneena kyyneleet silmissä, voi niitä kertoja on niin monta. On uskomatonta miten paljon narsisti voi vaikuttaa vahvaankin ihmiseen. Ihanaa että jaat näitä asioita, sen ansiosta joku voi päästä pois siitä pahasta. <3

    1. Kiitos ihanista sanoista!

      Ja todella hienoa, että sinäkin olet päässyt pois ahdingosta 🙂 Olemme kumpikin esimerkkejä siitä, että kannattaa uskaltaa irtaantua ja tavoitella onnellista elämää, jonka jokainen meistä on ansainnut. <3

  2. Kiitos, kun jaoit tarinasi ja näkökulmasi!
    Mietin pitkään jätänkö kommenttia aiheesta ollenkaan, mutta ajattelin, että haluan kertoa myös sen toisen puolen tarinan.

    Olen alkoholistin lapsi, joka on kasvanut hyvin turvattomassa ympäristössä. Sen myötä muihin ihmisiin luottaminen on (edelleen) todella vaikeaa ja myönnän, että olen aiemmassa pitkässä parisuhteessani käyttänyt henkistä väkivaltaa. Olen mököttänyt ja rajoittanut toisen elämää, kun olen niin kovasti pelännyt, että toinen hylkää ja huomaa miten kelvoton olen. Samalla olen kuitenkin tiedostanut oman toimintani vääryyden ja kantanut siitä suunnatonta häpeää. Lähes 2 vuotta sitten puolisoni jätti minut yllättäen ja ajattelen, että hän on varmasti eron jälkeen kokenut samanlaista vapautta kun sinäkin.

    Minä toivon, että saan asioitani käsiteltyä terapiassa ja olen vielä joku päivä rakkauden arvoinen ja uskon itsekin siihen, että olen turvassa, vaikka maailma ei olekaan ihan sellainen, kun itse haluaisin sen olevan.

    1. Kiitos kun puolestasi jaoit oman tarinasi!

      Olet joutunut kokemaan kovia ja siksi käytöksellesi on selkeä syy ja sitäkautta helpompi ymmärtää, vaikkakin en tarkoita että käytös olisi sinällään hyväksyttävää.

      Minun historassa olevalla ihmisellä ei ole selittävää tekijää, joka helpottaisi käyttäytymisen ymmärtämistä, mutta selkeästi jokin käsittelemätön/vaikea asia aiheutti hänelle kyvyttömyyden elää tasapainoista parisuhde-elämää. Valitettavasti hän ei koskaan halunnut avata sisintään tämän osalta.

      Hienoa, että olet mennyt terapiaan ja käsittelet asiaa ja toivon että löydät oman, onnellisen polkusi!

      Ellu

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *