Maanantai

Ei siivottu sitten tänäänkään. Meidän piti lähteä asioille ja mä kokeilin varmaan mun kaikki täällä olevat vaatteet ja kaikki oli ihan kamalia. Mä olisin halunnut hupparin ja mulla ei oo siistiä hupparia. On vaan haiseva ja rikkinäinen lenkkeilyhuppari ja Miehen vanha kotipihahuppari. Ja taas mua ärsytti.

Kun me oltiin käyty kaupungilla ja oltiin tulossa kotiin, niin mä aloin puhuu, et tarvitsen uusia ponnareita ja tytöillekin pitäis ostaa omia ja mulle kelpaa vain tietyt ponnarit. No päätettiin lähteä tohon vähän pidemmälle toiseen kaupunkiin, josta löytyikin sitten ihan asiallisia kauppoja. Ja rautakaupassakin piti käydä. Oli ihan hauskaa shoppailla, mutta jotenkin mua rupesi väsyttämään ihan kauheesti ja kun tultiin kotiin, niin nukahdin sohvalle. Ärsytti kun noi kaikki tuli mua herättämään. Myös lainakoiran iso ja märkä kuono tunkeutui mun naamaan. Mut en sanonut mitään kun olin vielä ihan unessa.

Mä mietin viimeksi aamulla miksi oon näin kauheen äkäinen koko ajan. Mua alkaa jo itseänikin ärsyttää kun koko ajan vaan ottaa päähän ja tiuskin Miehelle ja lapsille. Mutta selvisihän se syykin: menkat. Mä en tarkoita, et mulla on oikeus olla ihan kamala kerran kuussa, mutta pientä ymmärrystä mun hermoja kohtaan toivon. Mulle laitettiin kierukka ja mun kierto on sen vuoksi ihan sekaisin. Toivottavasti nää menee pian ohi, ettei mee koko juhannus pilalle, koska ollaan menossa Miehen sukulaisten mökille. Enkä halua yksin mököttää jossain pihan nurkassa.

Mutta huomenna me mennään Helsinkiin! Jee!! En silti jaksa pakkaa ja suunnittelen pelkkää huppariasustusta (jota mulla ei ole), mutta ehkä mä huomenna taas piristyn. Jos saisi nukuttua hyvät yöunet, kun on koko katras kasassa huomenna eikä takapenkkitappeluilta tulla välttymään. Ja pitää käydä siellä rautakaupassa 😉