Aina ei vaan huvita halata

”Annatko mummolle halin?”
”En!”
”No anna nyt…”
”Noin! Hienosti annettu hali.”

Kuulostaako tutulta? Mun mielestä kuulostaa. Myönnän tehneeni noin itsekin. Mutta WTF?! Hienosti annettu hali? Pitääkö hellyydenosoituksista saada kehuja? Onko huonosti annettuja haleja? Kiittääkö äiti illalla isää, että ”hienosti tehty orgasmi”? Toivottavasti ei!

Jos lapsi sanoo, ettei se halua halata Marja-tätiä, niin Marja-täti loukkaantuu. Miksi? Pitääkö toisen ihmisen tehdä jotain vastoin tahtoaan, ettei toinen loukkaannu? Pitääkö siis parisuhteessa harrastaa aina seksiä kun toinen haluaa?
On päiviä, kun ihminen haluaa olla omalla reviirillään ihan yksin. Ja on ihmisiä, joita sinne omalle reviirille ei haluta koskaan päästää erilaisista syistä. Mä en pidä kaikista ihmisistä. Jotkut aikuiset on ärsyttäviä ja jotkut lapset on ärsyttäviä. En osaa selittää miksi, mutta näin se vaan on. Myös lapsilla on oikeus tuntea niin. Ja jokaisen reviiri on jokaisen ihan itsensä määrittelemä eikä se voi olla väärä.
Mä halin Tyttöä päivittäin ja tykkään kun mua halataan, mutta kieltämättä mun on ollut ihan kauheen vaikea suhtautua siihen, että Miehen lapset on halunnut halata mua ihan varmaan ensimmäisestä päivästä alkaen. Ihanaahan se on, mutta mä en edelleenkään ymmärrä sitä. Mutta joskus on päiviä kun mua ei vaan huvita halata. Haluaisin pitää kaikki vähintään metrin päästä musta. En halua, että Mies koskee mun niskaa ja pussailee tai lapset tulee viereen ja halimaan. Mä vaan haluan olla yksin mun omalla reviirillä. Mulle tulee joskus jopa ihan hiki ja sellainen levoton olo, kun joku tulee liian lähelle. Lapsia en koskaan työnnä pois, koska en missään nimessä halua, että yksikään lapsista kuvittelee, että se vika on niissä ja ettei ne saa halata. Toistaiseksi oon yrittänyt luikerrella siitä tilanteesta hiljaa pois. Oikealla hetkellä aion kyllä selittää lapsille, että joskus mä haluan olla yksin, vaikka haluan olla niiden kanssa. Mulle on kuitenkin tärkeää, että myös lapset ymmärtää että nekin saa sanoa, ettei ne halua halata.

Meidän perhe-lehdessä oli juttua siitä, että lapsen pitäisi osata sanoa myös aikuiselle ”Ei!” ihan oman turvallisuutensa tähden. Myös tuttu aikuinen tai toinen lapsi pitää saada hätistää pois omalta reviiriltä. Telkkarista tuli kerran joku keskusteluohjelma, jossa tuttu mies oli aina tullessaan ja lähtiessään antanut suukon perheen pikku tytölle eikä vanhemmat olleet nähneet siinä mitään kummallista, mutta yhtenä päivänä se tyttö oli kertonut äidilleen, ettei se halua enää suukottaa sitä miestä, koska se mies työntää aina kielen sen suuhun. Se tyttö uskalsi onneksi kertoa siitä ennen  kuin mitään muuta ehti sattumaan, mutta on liian monta tarinaa, joissa on tapahtunut toisin.
Toi on tietysti ääriesimerkki, mutta jonkun mummo voi halata niin kovaa, että se sattuu lasta tai ukki voi haista lapsen mielestä pahalle tai lapsi ei vaan yksinkertaisesti millään voi sietää Liisaa eikä halua sitä lähelleen tai sitten se lapsi ei vaan yksinkertaisesti tykkää halata yhtään ketään.
Tottakai mä halaan mun mummia joka kerta kun lähden sen luota oli mulla millainen päivä tahansa, koska mä voin valita, että menenkö sinne kylään vai en, mutta lapsihan ei voi valita kenet se tapaa ja kenen luokse mennään kylään. Lapsi voi kuitenkin päättää kuka saa koskea ja kuka ei.

Mä en halua, että kukaan pakkohalaa Tyttöä, koska mä en halua, että Tyttö alkaa inhoamaan ketään sen takia. Loukkaantukoon kuka tahtoo, mutta mä haluan, että mun lapsi uskaltaa pitää itsestään huolta ja sanoa missä tahansa tilanteessa ja kenelle tahansa ”Ei!”. Mä haluan, että Tyttö osaa arvostaa itseään enemmän kuin mä olen osannut arvostaa itseäni. Kyllä se Tyttökin on aina yleensä hetken päästä tullut halaamaan kun sille on sopinut tulla, mutta se on silloin ollut sen ihan oma päätös ja tuntunut molemmista osapuolista paljon paremmalta kuin pakkohali.