Ärrrr!!! Murrr!!! Plaaaah!! Zzzz…!
Mua ärsyttää, mua ei huvita ja mua väsyttää. Mulle laitettiin tossa keväällä kierukka ja mun kierto on vieläkin ihan sekaisin enkä oikein tiedä milloin on se aika kuukaudesta, mutta mä oon päätellyt, et se on nyt.
Mä oon koko ajan ihan raivona. Olin eilen ihan kamala. Mä hermostuin Tytölle ihan kaikesta ja se sitten tietysti vaikutti siihen miten se käyttäytyi. Mua vaan ärsytti ihan kaikki. Nukuin mä kolmen tunnin päikkärit, kun ihana Mies lähti Tytön kanssa ulos. Ei ne kyllä ollut koko kolmea tuntia ulkona, mutta mä olin niin väsynyt, ettei se mua haitannut. Ja toisin kun saattais kuvitella, niin sain illalla ihan normaalisti unta.
Ja sit jos en oo väsynyt tai raivona, niin mua ei huvita mikään. Oon vaan ja mietin, et pitäis, muttei huvita tehdä. Voiskohan tää mennä pian pois, koska mulla ei oikeestaan ois aikaa tähän. En halua yrittää väkisin vääntää kouluhommia, mutta kun on pakko tehdä. Enkä missään nimessä halua olla huutava ja raivoava äiti sitä aikaa kun olen tytön kanssa.
Onneksi mulla on toi Mies, joka puuhailee Tytön kanssa. Ne kävi äsken ”kaupunnilla” Tytön kanssa, että sain tehdä rauhassa töitä. Tyttö tuli äsken kotiin ”Me oltiin kaupunnilla!” ja kun kysyin missä se on, niin se on kuulemma tuolla toisella puolella. No onhan se tietysti ihan totta.
Vuosi sitten mä kuvittelin, ettei kolmevuotias osaa vielä mitään. Ja päiväkodin kolmevuotiaat tuntui musta jotenkin ihan super isoilta ja lahjakkailta. Nyt mä joka päivä hämmästyn mitä kaikkea mun pieni 2,5-vuotias oikein osaa. Miten se imee ympäristöstä tietoja ja taitoja. Tänään se tuli ihan innoissaan selittämään mulle, että kun se painaa ”näin ja noin kovaa” sen cd-soitinta ja sitten ”pyörii ihan hirveeen kovaa!”. Se siis avasi sen cd-luukun, kun se cd oli soimassa. Ja se oli siitä niin hauskaa. Mä olin vähän tylsä, kun sanoin sille, ettei niin kyllä sais tehdä. Sen jälkeen mua kyllä kadutti, koska ihan sama mitä se omalle soittimelleen tekee. Ei se oo niin vaarallista.
Välillä mulla on ikävä vauva-aikaa, mutta ei sitten kuitenkaan. Ei tuttipullojen pesua, ei vaippoja, ei yöheräilyä, ei imetystä (vaikka se oli ihan kivaa, mutta ei, jos se kesti yli 15 minuuttia) ja nyt Tyttö oikeesti innostuu asioista ja ymmärtää. Sen mielestä on hauskaa mennä kauppaan ja se huomaa kaikkia hassuja juttuja. Siitä on kasvanut ihan oikea iso pieni tyttö iloineen ja suruineen.