Kuinka monta mahdollisuutta pitää antaa?
Me olemme Tytön kanssa olleet aina kahden. Tytön isä on tiennyt Tytöstä alusta asti, mutta useista yrityksistä huolimatta, hän ei ole ollut valmis ottamaan vastuuta lapsestaan. Se sopii minulle, koska ei tarvitse setviä tapaamisia ja lapsen asioita toisen kanssa. Saan Tytön kokonaan itselleni. Tytön isä on kuitenkin aika ajoin vaatimassa oikeuksiaan.
Ymmärrän, ettei lapsen saaminen tule miehelle samalla tavalla todelliseksi kuin se on naiselle todellista raskausaikana. Varsinkaan kun ei eletä parisuhteessa. Naisella ei ole kovinkaan montaa viikkoa aikaa päättää haluaako tulla äidiksi, jos sen jälkeen päättää, ettei haluakaan olla äiti, tulee päätöksestä lopullista. Miehellä on yhdeksän kuukautta aikaa päättää millä tavalla suhtautuu tulevaan lapseen. Ja senkin jälkeen miehellä on koko loppuelämä aikaa muuttaa mieltää.
Olen antanut Tytön isälle vaikka kuinka monta mahdollisuutta. Olen halunnut, että he voivat tavata ja järjestänyt tapaamisia. Olen yrittänyt olla omissa oloissani, kun isä on täällä, jotta Tyttö ja isä saavat rauhassa leikkiä keskenään. He ovat käyneet yhdessä pihalla leikkimässä. Olemme kaikki yhdessä käyneet syömässä. Kun Tyttö oli vauva, yritin saada isää vaihtamaan vaippaa ja pitämään sylissä, mutta ei. Olen yrittänyt näyttää isälle millaista elämä Tytön kanssa on. Olen kertonut millaista se on silloin kun olemme kahdestaan ja mitä huonoja puolia meidän elämäämme kuuluu.
En tiedä olenko tehnyt jotain väärin, mutta tätä mahdollisuutta ei arvosteta. Tytön isä mielellään kertoilee naureskellen kuinka hän on samassa tilanteessa kuin kaverinsa, jotka on pakotettu isyydentunnustukseen. Olen Tytön isän mukaan itsekäs enkä ajattele Tytön parasta kun en ole valmis perumaan sovittuja tapaamisia, jotta hän saa nähdä Tyttöä enkä ole valmis kahden tapaamisen jälkeen kutsumaan häntä isäksi Tytölle, enkä sopimaan tapaamisia joka toiselle päivälle. Olen antanut mahdollisuuden olla isä. Olen antanut mahdollisuuden poistua kokonaan meidän elämästä. Olen antanut mahdollisuuden kuulua meidän elämäämme, mutta ystävän roolissa. Olen antanut mahdollisuuden, jossa hän ei kuulu meidän elämäämme, mutta kerron hänelle mitä meille kuuluu esimerkiksi sähköpostilla. Ainut ehtoni on ollut, että jos hän haluaa olla isä, hän käyttäytyy kuin isä. Silloin hän järjestää elämänsä niin, että pystyy säännöllisesti tapaamaan Tyttöä ja pitää yhteyttä. Mutta se ei käy.
Raskausaikana, kun oli epäselvää haluaako Tytön isä olla kuvioissa lainkaan vai ei, keräsin kaiken mahdollisen tiedon Tytölle talteen, jos isä päättää kadota. Haluan, että jos jonakin päivänä Tyttö itse haluaa ottaa yhteyttä isäänsä, niin se on mahdollista.
Entä kuinka paljon minun pitää sietää, jotta Tytön oikeus isäänsä toteutuu? Täytyykö minun todella suunnitella kaikki aikatauluni Tytön isän mukaan, kun hän saa perua tapaamisen tunnin varoitusajalla? Täytyykö minun edelleen pitää yhteyttä ihmiseen, joka haukkuu minua ja viidentoista minuutin päästä ehdottaa, jos aletaan seurustelemaan? Kun Tytön isä kertoo mielipiteensä minusta kysymättä, tulen luonnollisesti huonolle tuulelle (harva tulee hyvälle tuulelle kun kutsutaan huoraksi) ja se välittyy Tyttöön. Totetutuuko silloin Tytön etu? Tottakai äitinä haluan Tytön parasta, mutta jossain se raja menee.
Kuinka monta mahdollisuutta pitää antaa? Kuinka pitkälle pitää joustaa ja paapoa? Erilaisissa äideissä oli raskaana oleva nuori nainen, jonka lapsen isä ei ollut kiinnostunut lapsesta ja neuvolantäti oli kehottanut äitiä puhumaan vielä isän kanssa, jos hän suostuisi olemaan isä. Eikö miehet osaa itse päättää? Eikö miehet osaa itse ottaa asiaa puheeksi? Tämä nuori nainen oli vielä vailla asuntoa ja hänen olisi pitänyt puhua miehen kanssa, jos mies nyt armollisesti suostuisi olemaan tälle pienelle viattomalle lapselle isä. Miksi?! Nainen olisi ehkä saanut miehen tavuteltua isäksi, mutta olisiko mies muutaman kuukauden valvomisen jälkeen lähtenyt. Jokainen pienen lapsen vanhempi tietää, että vanhemmuus vaatii pahimpina hetkinä todellista tahtoa olla vanhempi.
Miehet eivät voi tehdä ratkaisua raskauden keskeytyksestä tai adoptiosta, mutta miehet voivat päättää haluavatko kuulua lapsen elämään. Miehet voivat päättää haluavatko he olla vain siittäjiä vai ihan oikeita isejä. Pakottaminen ei tee kenestäkään hyvää äitiä eikä hyvää isää.
Tunnen paljon hyviä ja vastuullisia isejä (jaan elämäni tällä hetkellä yhden sellaisen kanssa) eikä äiti aina ole paras huoltaja lapselle. Lisäksi elämässä voi tulla eteen tilanteita, joissa lapsi on parempi tilapäisesti antaa muiden hoitoon, mutta tarkoitan tässä lapsen elämän alkua. Täydellisintähän olisi, jos voisimme elää kaikki yhdessä lapsen parasta ajatellen, mutta se ei ole ainakaan meidän tapauksessa mahdollista.