Shoppailua ja kiinalaista ravintolaa

Tänään kyllä tuli totaallinen ”mä en siivoa enää koskaan”-fiilis. Ei vaan pystynyt enää. Täällä on kyllä ihan pakko vielä siivota, mutta ei tänään. Ehkä huomenna.

Mä lähdin puolen päivän aikaan ihan yksin vähän ostoksille. Mua ärsytti ihan kauheesti kun menin sinne ja kaikki kaupatkin oli kiinni tai no ei kaikki eikä mikään sellainen, jossa mä halusin asioida, mutta kun Jumbossa kaikki on aina auki, niin sehän sitten ärsytti. Jossain vaiheessa mä kyllä huomasin olevani ihan hyvällä tuulella ja ostelin lapsille ja Miehelle kaikkea pientä kivaa ja löysin mä itsellenikin jotain. Sain viipyä kenkäkaupassa just niin kauan kun halusin eikä kukaan vinkunut katsomaan leluja. Eikä kukaan kysynyt, et saadaanko me sitä ja tätä ja tota. Parasta oli vaan olla itsekseen ilman, että kukaan tarvitsee mua.
Olin suunnitellut meneväni vielä yksin syömään tai ainakin kahville, mutta noin puolentoista tunnin jälkeen huomasin kaipaavani jo noiden luokse. Kävin torilla ostamassa vähän herkkuja (hei hei ryhdistäytyminen) ja tulin kotiin. Tuliaiset sai onneksi hyvän vastaanoton ja mullakin oli parempi mieli.

Miehen Poika lähti isovanhemmileen yökylään ja me lähdettiin vähän ajelulle katsomaan Miehen vanhaa kotitaloa ja jätskille.
Kotitalo oli hieno, mutta ihan uskomatonta ajatella miten täällä maalla on asumattomia taloja niin paljon. Siinäkin on iso tontti ja kaksi isoa omakotitaloa, jossa toisessa on lisäksi vielä kaksi erillistä asuntoa, ihan tyhjillään ja kylminä. Tai no toiseen taloo tulee vielä sähköt, mutta se toinen on ihan vaan kylmä romuvarasto. Ja siinä ympäristössä on aikanaan ollut paljon yritystoimintaa ja asukkaita ja nyt se vaan talo talolta hiljenee ja autioituu, koska täällä ei vaan ole töitä. Eikä tää ole missään Lapissa ja se talo on tosi lähellä ton kaupungin keskustaa.
Jätskille meno tyssäsikin sitten kivaan pieneen kesäsateeseen. Vettä tuli taivaan täydeltä ja tuuli meinasi viedä sateenvarjot mukanaan. Siinä ei kauheesti tehnyt mieli syödä jätskiä. No me päädyttiin sitten kiinalaiseen ravintolaan syömään. Oli kyllä hyvää ja mies opetti mua syömään puikoilla. Se oli hyvä opettaja, kun mä en yhtään hermostunut sille. Tosin kun se oikea ruoka tuli, niin otin kyllä haarukan, kun oli niin nälkä 😛

Olipa ihana sunnuntai. Nyt vaan odotan, että lapset menee nukkumaan ja pääsen suihkuun, niin voin esitellä miehelle mun uusia pitsipikkareita, jotka ostin tänään 😉

Suhteet Oma elämä Mieli

Lastenhuoneen siivousta

Siivottiin tänään Miehen lasten huone ja voi sitä pikkuroinan määrää ja muutenkin ihan järjettömien (ja rikkinäisten) tavaroiden paljoutta. Sitä ei enää aikuisena ymmärrä miten paljon ala-asteikäisellä tytöllä voi olla kaiken maailman barbin kenkää ja pikkufiguuria. Ja kyllä mä muistan, että mullakin oli ja ne oli kaikki hirveen tärkeitä. Tai risat tavarat. Ei vaan oo mitään järkee säästää tavaraa, jolla ei tee mitään, koska se on rikki, mutta ai ai sitä luopumisen tuskaa.

Mä en oo sellainen, joka säästää kaiken vaan mieluummin heitän pois. ”Tätä voi joskus tarvita”-ajattelu ei ole mun juttu ja pidän siitä, että tasot on tyhjiä ja pöydillä ei oo ylimääräistä roinaa. Lapsilla pitää kuitenkin olla leluja ja myös sellasta krääsää, koska lapset rakastaa kaikkea pikku tilpehööriä. Onneksi on olemassa lelulaatikot minne ne saa piiloon ja ne on helppo myös siivota sinne. Lastenhuoneessa pitää mun mielestä olla tilaa leikkiä, se pitää olla helposti siivottava ja sen pitää olla lasten näköinen.

No nyt on siisti huone. Pari pikku juttua haetaan ens viikolla ja pestään ikkunat ja siirretään lastenhuoneen verhot pois Miehen huoneesta ja laitetaan minne ne kuuluukin. Ja vaihdetaan aikuisten makkariin jotkut muut kuin prinsessaverhot 🙂 On kyllä haasteellista tehdä huonetta kolmelle eri ikäiselle lapselle, joista se pienin, joka aiheuttaa suurimmat haasteet, ei edes virallisesti asu siellä. Noilla isoilla on niin paljon sellaisia omia juttuja, joihin tollanen pieni Tyttö ei saa koskea. Voi sitä riemua kun Tyttö löytää huulipunan… Onneksi Tytöllä ei ole tapana laittaa tavaroita suuhun, koska sit mä kyllä oisin nostanut käteni ja sanonut, ettei me voida olla täällä. Ja onneks toi Mies on sellanen, et kun ehdotan hyllyjen laittamista, niin ne laitetaan heti eikä sit joskus. Ja se ehdottaa myös itse. Muuten olisi mennyt hermot.

Huomenna sit vaatehuoneen siivoomusta, et onneks sataa. Niin ja onpahan lasten kotiarestistakin jotain hyötyä kun, jos ne valittaa, et on tylsää, niin aina voi siivota 😉 Eikä ne ole edes kauheesti jaksaneet tapella, kun on ollut muuta puuhaa.

 

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe