Oisko tää kohtaloa?

 

Heippa! 

Hiljaisuuteen on ollut syy. Kyl te tiiätte. Kesä, loma ja festarit. Josta päästäänkin aiheeseen josta mun on aivan pakko päästä avautumaan tänne mun päiväkirjaan. Tiiättekö sen, kun on maailman paskin tuuri? Semmonen tuuri, että näät aina silloin juuri jonkun jota et todellakaan halua nähdä ja varsinkaan siinä tilanteessa. Mulle käy näin usein… En edes liiottele! Enkä tosiaan edes asu missään pikkupaikkakunnalla… Entisiä baarissa, entisiä nähty bussissa, entisiä nähty hmm. treffeillä uuden naisen kanssa, entisiä kaupassa… Mulla on vain ehkä huonoin tuuri ever. 

Mulla on lukemattomia eri kokemuksia tällaisista. Palataan niistä viimeisimpään. Oltiin kaveriporukalla toisessa kaupungissa viettämässä viikonloppua. Oli ihana päästä tuulettumaan ja nauttimaan illan tunnelmasta. Tietysti me sinkut mietimme, että ehkäpä siellä tapaisi jonkun spesiaalin. Näin ei tietystikkäään käynyt (mitä muuta olisikaan voinut odottaa). Mutta sen sijaan tapaan parin kuukauden takaisen herran. Miten kaikista maailman ihmisistä törmään juuri häneen toisessa kaupungissa. Aluksi olin ihan, että nyt koko ilta on pilalla. Mutta sitten, kun näin hänet seuraavana päivänä uudestaan totesin vain, että tää ei voi enään olla todellista. 

Meillä on sillai lievästi sanottuna oudot välit ja ollaan tässä viime aikoina törmätty vähän liiankin usein… Se varmaan ajattelee, et seuraan sitä tai jotain. Alan itsekin miettiämään, että onko mussa joku juttu, et pyrin alitajuntasesti hänen lähettyville. Tosiaan tätä viime viikonloppua ennen olin nähnyt hänet mm. Baarissa, kaupungilla ja taas kerran baarissa. Musta vaan tuntuu, että tässä on pakko olla jotain. Oisko tässä nyt niin sanotusti se kohtalo pelissä?! Mä oon miettinyt oikein kovasti, että onko näillä kohtaamisilla joku syvempikin merkitys. Olisko tämä joku ”meant to be” juttu. Vai hä? Mutta, vaikka kuinka haluaisin uskoa kohtaloon niin luultavasti kyse on kuitenkin vain siitä mun älyttömän paskasta tuurista.

image.jpeg

Vaikka nyt toin esiin tätä mun yleistä huona tuuria on mulla ollut myös kohtaamisia joista löydän jotain positiivista. Otetaan esimerkiksi tapaus pinkit velourhousut. Oikeasti mun kaverit nauraa mulle vieläkin. Ei sillä, että he nauraisi tapaukselle, vaan mun ylireagoinnille. Kuuleman pinkit velourit ei ole niin paha ja mä yli dramatisoin tätä koko hommaa.  Mutta ihan oikeasti sain ikuiset traumat näistä housista ja vain siksi, että pienen hetken harkitsin niiden käyttöä julkisesti. Mä ymmärrän, kun nämä hyväpyllyiset nuoret neidit, jotka näitä pitää. Mutta minä en todellakaan voi esiintyä edes lähikaupassa nämä kyseiset housut ( jotka ei muuten todellakaan imartele mun reisiä) jalassa.

Ensimmäinen kysymys kuuluu, miksi helvetissä olen mennyt ostamaan itselleni pinkit velourhousut? Kaupassa ajattelin, et olis siistiä viettää leppoisaa koti-iltaa ne jalassa ja nauttia ehkä lasi viiniä. Ehkä lisäksi pari levyä suklaata ja tätä rataa. En todellakaan ajatellut, että ajattelen lähteä näissä pinkeissä housuissa lähikauppaan. Mutta juuri sinä päivänä kuitenkin ajattelin. Oli niin laiska olo ja muutenkin näytin kamalata. Makean himo oli aivan liian kova ja housujen vaihto tuntui ylitsepääsemättömän vaivalloiselle… 

Kaikesta huolimatta en kuitenkaan lähtenyt kyseisillä housuilla kauppaan, vaan päätin ottaa itseä niskasta kiinnin ja vetäistä farkut jalkaan. Kaupassa lapoin ostoskoriin ihan mitä mieli teki. Näky ei siis ollut terveellinen. Sen jälkeen lähdin reippaasti tallustamaan kotia kohti, kun kappas tattadaa siinähän hän oli. Ja tää mies, jos joku oli hämmentävän kummallinen tapaus ja olin häneen todella ihastunut. Meillä oli takana yli puoli vuotta säätämistä, soutamista ja huopaamista. Enkä todellakaan olisi halunnut törmätä häneen. Silti siinä kohtaa, kun olin harkinnut seksintappajahousujen pukemista jalkaan en osannut olla kovin järkyttynyt. Olin vain niin suunnattoman iloinen siitä, että olin vaihtanut velourit farkkuihin. Olin niin onnellinen! Ja tämä on tosiaan sitten se mun positiivisin kokemus, että tästä voi jo päätellä kuinka hauskaa onkaan törmätä näihin entisiin. Kohtaloa tai ei, todella epämukavaa ainakin. 

Mua kiinnostais kovasti tietää millaisia kokemuksia ja tilanteita te olette kokeneet törmätessänne entiseen petikaveriin/ kumppaniin/ säätöön tms.! Laittakaa kommenttia tulemaan! 

– Neiti B 

( kuva: weheartit/Juicy) 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *