Rakas päiväkirja, sain tänään hullun ajatuksen aloittaa ihan ikioman blogipäiväkirjan!!!

Tähän alkuun on kai kirjotettava jonkinlainen intro. Luultavasti mun päiväkirja on epäjohdonmukainen, luultavasti aivan liian naiivi, mutta niinhän päiväkirjat ovat. Minun päiväkirjani koostuu aika vahvasti miesongelmista ja, noh muista naisten yleisistä valituksenaiheista, kuten selluliitista, ylitsepääsemättömistä suklaanhimoista, liian pienistä sukkahousista ja vatsamakkaroista… Olisi varmasti myös hyvä kertoa itse kirjoittajasta muutama fakta:

• Rakastan ylianalysointia
• Olen ylidramaattinen
• Saatan kiroilla monia vuosia vanhoja epäonnistumisiani edelleen
• Olen perfektionisti
• Tykkään lukea ja liikkua
• Iältäni olen +20, mutta alle 35

Viime aikoina Viime vuosina olen epäonnistunut suunnilleen  joka ikisessä miesjutussa mihin olen leveän nenäni tunkenut. Kyllä, minulla olisi teille tästä mun surkuhupaisasta deittailuhistoriasta teille paljon kerrottavaa. Ihan oikeasti yksi mies, jonka kanssa oltiin tapailtu laittoi minulle melkoisen vihjailevaa viestiä ja jäi tismalleen samaan aikaan rysänpäältä kiinni (Hän käveli toisen naisen kanssa pari minuuttia viestin jälkeen minua vastaan).. Ihan oikeasti hei! Siinä tilanteessa aloin nauramaan ja itkemään samaan aikaan. Vain minulle voi tapahtua näin.  Tämä oli tosiaan vain kirsikkana mun kakun päällä, sillä vuodet eivät ole olleet minulle armollisia näissä miesasioissa. No miten kävikään tämän tapahtuman jälkeen: Vannoin, että hetkeksi miehet saavat jäädä, mutta ylläri näin ei tapahtunut. Tapailin erästä herrasta, jonka myöskin näin seuraavan kerran toisen naikkosen kanssa. Sen jälkeen kävin yksillä treffeillä, jotka jäivät myöskin meidän viimeisiksi treffeiksi.

Mä luulen, että mun on tähän kohtaan syytä listata mun pääsääntöisimmät ongelmat miesten kanssa:

• Mä tykkään, hän ei
• Hän tykkää, minä en
• Minä tykkään vähän liikaakin, hän vain katselee
• Hän tykkää turhan paljon, minä en ole varma
• Minä tykkään, mutta hän haluaa vain seksiä
• Hän on varattu
• Häntä ei ole

Näistä pikku ongelmista johtuen olen jo aikalailla luovuttanut miesten suhteen. Siitä huolimatta ajattelen asiaa, vaikka hoen itselleni koko ajan sitä samaa mitä kaikki ” Kyllä se oikea osuu sieltä kohdalle silloin, kun vähiten sitä odottaa”. Käytännössä olen siis yrittänyt olla odottamatta (eli odottanut salaa). Olen yrittänyt viimeisten treffien jälkeen olla kovasti sekaantumatta kaksilahkeisiin. Täsätä huolimatta minut on yllytetty jälleen Tinderin ihmeelliseen maailmaan, josta puolestaan voisi kirjoittaa täysin oman luvun…

Nyt kello on jo aivan liikaa, joten Neiti B kiittää ja kuittaa! PUS!