Sinulle

Tämä on juuri sinulle, joka olet tunnelissa jossa ei näy valoa.

Tämä on sinulle, joka alat vihdoinkin nähdä ensimmäisiä valonsäteitä.

Tämä on sinulle, joka katsot tunneliin olkasi yli, valonsäikeistä jo kiinni saatua.

Tämä on sinulle, joka olet yksi niistä rinnalla kulkijoista.

Tämä on sinulle, joka haluat tietää.

Tämä on myös teille, meille, hänelle ja minulle.

Tämä on jokaiselle.

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Voisin alkuun kertoa hieman itsestäni ja blogistani.Olen 23-vuotias nuori nainen Tampereelta. Rakastan urheilua, matkustamista, hyvää ruokaa ja ihmisiä. Myös muoti ja kauneudenhoito ovat lähellä sydäntäni.

Minä olen kuka tahansa. Olen kuka tahansa, joka kävelee sinua kadulla vastaan. Olen se, jota palvelet kaupassa. Olen vierustoverisi linja-autossa. Olen naapurisi, jonka kanssa vaihdat pikaiset kuulumiset. Olen tytär. Olen sisko. Olen työntekijä. Olen ystävä. Olen katukuvaan sopiva mutta kukaan ei tiedä mitä sisälläni tapahtuu. Olen kuka tahansa.

Olen kärsinyt teini-iästä lähtien mielenterveyden häiriöistä. Vasta aikuisiällä minulla diagnosoitiin ahdistuneisuushäiriö sekä epävakaa persoonallisuushäiriö. Tällä hetkellä mielenterveyteni on sen verran hyvällä kantilla, että ajattelin blogin aloittamisen olevan hyvä ratkaisu. Käyn tällä hetkellä psykoterapiassa, joka on selviytymiseni kannalta erittäin merkittävä asia. Puhuminen, keskustelu, avautuminen ja luottamus.

Miksi haluan kirjoittaa? Olen jo pitkään miettinyt, että jonakin päivänä haluan kertoa tarinaani jollakin tavalla, rohkaistakseni ihmisiä. Viime päivinä tajusin kuitenkin, että jos minulla on mahdollisuus omien kokemusteni myötä auttaa, kannustaa ja rohkaista jotakuta toista jo tänään, miksi odottaisin sitä surullisen kuuluisaa ”oikeaa hetkeä”? Tarkoitukseni on kirjoittaa rohkaisevasti ja tuoda positiivista energiaa vaikean aiheen ympärille, mutta kuitenkin puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Joten tässä minä nyt olen. Auki. Haavoittuvaisena. Läsnä. Sinua varten.