Kun viini vie naista

Päätin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna en juo alkoholia. Juhlien alkumaljat sallisin, mutta kotiin en ostaisi mitään — en siideriä, en viiniä. Mies sai kyllä ostaa itselleen mitä tykkää silloin, kun tekee mieli, mutta eipä tuo juo kuin oluen silloin tällöin.

Päätökseni takana oli päällimmäisenä emetofobiani, mutta toisena ihan vain yleinen hyvinvointi. Miksi joisin alkoholia? Vatsani ei kestä sitä kovin hyvin, se saattaa mennä sekaisin jo muutamasta viinilasillisesta ja herkempinä päivinä siideripullollinenkin riittää. Emetofobiani taas kolkuttelee aina taustalla, pelottaa, että oksennan tai tulee krapula, joka pistää oksentamaan. Laskuhumala on myös kelju fiilis. Lintukoton alkoholilaskuri  onkin usein käytössä, katson sieltä humalan huipun ja sen, koska alkoholi on poistunut kokonaan elimistöstäni. 

Päätökseni piti hetken. En enää muista, kuinka kauan, mutta jo keväällä olen kyllä taas juonut. Kesän alussa tuli taas pitkä tauko, päätin silloin, että nyt riittää. Kesä- ja heinäkuut menivät juomatta ja vasta elokuun puolella maistelin taas alkoholia. Joitain viikkoja sitten saimme lahjaksi pari viinipulloa ja eikö ne tullut juotua melkein heti. Sen jälkeen olenkin hakenut Alkosta muutaman viinipullon ja juonut ne parin-kolmen päivän sisällä pois. Yleensä lounaan jälkeen olen antanut itselleni luvan lasilliseen eikä se koskaan ole ollut vain se yksi, rentouttava lasillinen. Lopettanut olen vasta, kun viini on alkanut tökkiä ja on tuntunut siltä, että nyt on juotu tarpeeksi, tai pullosta on juotu puolet, kumpi tulee ensin. Puolikasta pullollista olen pitänyt maksimirajanani ja sitä en ylitä.

Alkuviikosta päätimme kutsua kavereita kylään tänään (huom. kirjoitettu lauantaina) ja ostinkin viinipullon säilöön tätä päivää varten. Pullon ostopäivän iltana pullosta oli juotu jo puolet ja seuraavana päivänä loput. Eilen mies haki kauppareissulla toisen tilalle ja pistin sen valmiiksi jäähtymään. Sekin oli korkattu jo illalla. Tänään lasillisia (/annoksia) on mennyt ehkä kolme ja odottelen jo kauhulla, kuinka pahat laskut iskee. Söin kyllä lounasta, mutta sen jälkeen olen popsinut lähinnä sipsiä yms. herkkuja ja juonut välissä joitain laseja vettä sekä kupillisen teetä. Lisäksi aamulla oloni oli huono, taisin palelluttaa itseni eilen ja flunssa kolkuttelee. Myös ahdistus kohotti päätään aika rajusti aamusta. Takaraivossani kolkutteli ilmeisesti ajatus siitä, että turvapaikkaani, eli kotiini, tulee muita ihmisiä enkä tarvittaessa pääse minnekään karkuun. Sallin itselleni tälle päivälle lasillisen ja vain lasillisen viiniä, mutta eipä tuo näemmä pitänyt. Pullossa on vielä vähän, mutta olkoot. Mies saa juoda sen pois, jos haluaa.

Olen siis huono käyttämään alkoholia. Jo edellisen pullon kohdalla päätin, että en enää osta viiniä kotiin ja unohdan alkoholin taas, mutta sekin päätös kusi. Tämän pullollisen jälkeen olen entistä varmempi tästä päätöksestä ja tulen pitämään sitä paremmin kiinni. Liian monta kertaa olen joutunut panikoimaan laskuja, huonoa oloa, mylläävää mahaa. Puhumattakaan siitä, mitä kurjaa alkoholi tekee ahdistukselleni. En voi edes ottaa rauhoittavaa lääkettä, jos olen juonut alkoholia.

Otsikko on liioitteleva, mutta siltä minusta välillä tuntuu. Koetan sysätä paniikin pois, mutta en voi sille mitään, että tämä ilta tuntuu todella pelottavalta. Etenkin, kun tiedän, että olo on pahimmillaan sillä hetkellä, kun alkoholi on poistunut melkein kokonaan elimistöstä. Alkoholilaskuri näyttää kertoo, että kaikki alkoholi on poistunut tänään vasta kello 23:11. Huippu on ollut/lasku on alkanut klo 18:15 ja kello on nyt vasta 19:30. Tästä tulee pitkä ilta.

Update klo 19:55: Tuntui, etten ole millään voinut juoda niin paljon kuin luulin, ja mittasin lasillisen. Viinilasini on koristeellinen, ja kaadan sen aina tiettyyn kohtaan asti, joten tiedän aika tarkkaan, kuinka paljon olen ottanut. Ja kas! Olen arvioinut lasin vetoisuuden väärin. En siis ole juonut niin paljon kuin alkoholilaskuriin merkitsin. Ei se alkoholi ole silti poistunut läheskään vielä, mutta voin sentään huokaista jo kello 22:00 jälkeen. Siihen ei ole enää niin kovin pitkä aika.