Mitä sitten, kun ei enää teekään mieli seksiä?
Minulla ja miehellä on ollut mielestäni aina hyvää seksiä. Aluksi se oli tietysti haparoivaa, toisiimme ja itseihimme tutustumista, olimmehan molemmat neitsyitä. Pikku hiljaa opimme, mistä kumpikin tykkää, ja nykyisin seksi on parempaa kuin hyvää. Pystymme keskustelemaan seksistä avoimesti emmekä punastele ehdottaessamme jotain uutta. Käymme välillä seksileluostoksilla ja katsomme satunnaisesti pornoa yhdessä. Nauramme yhdessä lakanaan jääville länteille ja hassuille äänille seksin aikana.
Ei meidän seksielämämme kuitenkaan ole täydellistä. Onko olemassa täydellistä seksielämää? Olen huomannut, että mielialani laskiessa ja ahdistuksen iskiessä libidoni laskee tai häviää kokonaan, eikä tämä varmasti ole mitenkään harvinaista. Tällöin en kaipaa seksiä, en tunne halua. Tällöin miehenikin jää luonnollisesti ilman, eikä se ole minun mielestäni yhtään reilua. Nuori mies, kovat halut eikä seksiä. Siksi olen välillä yrittänyt, mutta se on vain pistänyt harmittamaan enemmän: kiihottumisessa kestää ja orgasmi antaa odottaa itseääni. En vain pysty rentoutumaan.
Kerroin aiemmin, kuinka käytin masturbointia apukeinona ahdistukseen ja rentoutumiseen. Se tapa on jäänyt päälle. Ennen tein niin satunnaisesti ja huomasin sen ihan toimivaksi tavaksi. Orgasmihan tunnetusti vapauttaa oksitosiinia, joka lievittää ahdistusta ja pelkotiloja, sekä endorfiineja, jotka mm. tuottavat mielihyvää, joten olen varmasti ollut oikeilla jäljillä. Käytän endorfiinien tuomaa kivunlievitystä usein apuna kuukautiskipujen kanssa — se todella toimii. Mielihyvän hakemisesta orgasmin kautta muodostui kuitenkin oma ongelmansa, siitä syntyi kierre. Hain jatkuvasti sitä hetkellistä hyvän olon huumaa. En välittänyt siitä, tekikö mieli vai ei, vaan suoraan sanottuna pistin runkaten. Orgasmi, hyvä olo, tauko, orgasmi, hyvä olo,…
Mitä se teki seksielämällemme? Ei ainakaan hyvää. Mieleni ei muutenkaan tehnyt mieli seksiä, mutta vielä vähemmän sen jälkeen, kun olin viettänyt päivät peiton alla sormen tai vibraattorin kanssa. Miehen teki mieli seksiä entiseen malliin, minä taas olisin mieluusti unohtanut koko homman. Toisaalta tunsin piston sydämessäni, kun keskityin vain omaan mielihyvääni ja jätin toisen kokonaan pois orgasmini tavoittelusta. Häpesin myös jatkuvaa mastruboimistani. Tiesin, etten millään saisi orgasmia miehen kanssa, kun olin päivällä jo ”runkannut itseni kuivaksi”. Vähän ajan kuluttua huomasin jo ongelmia orgasmin saavuttamisessa, vietin muutamia peiton alla jopa puolitoista tuntia vain yhden orgasmin takia. Niitä endorfiineja olisin voinut hakea vaikkapa lenkkipolulta tai musiikista.
Tämä on asia, josta en ole vieläkään kertonut miehelleni, koska häpeän sitä yhä. En häpeä masturboimista, voin puhua siitä yhtä avoimesti kuin seksistäkin. Haluaisin myös poistaa tabun naisten masturboimisen ympäriltä. Tuntuu, että miesten kohdalla se on täysin hyväksyttyä, jopa oletettua ja siitä voi aina puhua ja heittää läppää. Mutta onkin eri asia kertoa masturboineensa kerran kuin monta kertaa peräkkäin, vieläpä ilman minkäänlaista panetusta. Nyt on siis aika vihdoin paljastaa tämä pikkuluuranko kaapistani.