Jotkin asiat ovat vain hirvittäviä mörköjä. Sellaisia mörköjä, joita ei uskalla silmiin katsoa, koska se oma mukavuusalue kiehtoo niin paljon enemmän. Yksi pitkään vaivanneista möröistä ovat ehdottomasti olleet miesten villasukat. Mikä siinä on, että jotain vain pelkää niin aloittaa, että mieluusti jättää sen tekemättä? Mutta sitten kun sen aloittaa ja tekee, niin miettii, mikä tässä taas oli niin pahaa? Mutta taasen, se omalta mukavuusalueelta poistuminen, joka tällä hetkellä tunnetaan koon 39 kirjoneulesukkina, kannatti. Sen jälkeen on syntynyt kahdet villasukat koon 45 jalkaan. Toiset sai J, toiset menivät kasaan, josta sitten jouluna ja muina juhlina lahjon lahjottavia.

Satuin löytämään puhelimeni valokuvatiedostoista tallennetun kuvan, jossa ei ollut mitään muuta kuin seuraava salaviesti: 2o2n 3kierrosta, jonka jälkeen 2o 2kierrosta, toistetaan. Ja koska olen utelias sielu, piti tuo salaviesti testata ja kokeilla selvittää. Mitä siitä syntyisi? Siitä syntyi kaunis ruutumainen joustinneule, joka sopii äärettömän hyvin yksivärisen langan kanssa yhteen. Kyllähän minä menin ja testasin sitä myös raidalliseen lankaan, mutta ei toiminut samalla tavalla, ei. Suosittelen siis yksiväristä.

Ja hei, tuo lanka. Iltapyöräilynä ajelin läheiseen Saleen ihan vain vähän irtokarkkeja hakemaan. Siinä sitten ajattelin, että katsompas nyt lankahyllynkin samalla. Olin jo ajatellut ja haaveillut ostavani tummansinistä lankaa, ja siellähän se minua odotti, alennusprosentit kyljessään. Ja oli muuten enää yksi ainoa kappale jäljellä.

Näistä sukista on tullut palautetta koekäyttäjältä, ja mallilta, että istuu mukavasti jalassa. On sopivan napakat, ettei pyöri jaloissa. Olen onnistunut.