Olutsatama 2018 alkoholittoman silmin
Kuin olisi saapunut omaan kulttuuriinsa, keskelle hilpeyden omaavia ihmisiä, jossa lähes jokainen vastaantulija hymyili lämpimästi. Aurinko lämmitti pitkästä aikaa, ja keltainen villatakkini tuntui melkein jo liialta. Räsymatot ja riippukeinut tuntuivat kotoisen kutsuvilta, ja olit tervetullut joukkoon kuin joukkoon. Jokainen, joka tunsi sinut etäisesti yhtään mistään, väläytti vähintäänkin ohimennen sen lämpimän hymyn, jos ei siltä seisomalta kerennyt tulla kyselemään kuulumisia.
Olutsatama oli kokemisen arvoinen asia. Vaikka itse pitäydynkin limsalinjalla, oli tapahtumassa silti paljon kaikkea, mitä minäkin pystyin kokemaan ja näkemään. Pidin kovasti siitä, että eräässä kojussa näkyi tuttuja yksisarvisia, ja kävin taas hakemassa glitteriä naamaani, ja rupattelemassa hetken. Heiltä löytyi valikoimasta myös tuota kuvissa näkyvää Honkajoen panimon Mursu -limodaania, joka nousi heittämällä suosikkijuomiini. Säilytin tuon lasipullon, ja asetin siihen kotona myöhemmin gerberan.
Paikka ja tilaisuus oli ihan täydellinen ajanviettoon, ja ystävien kanssa kuulumisten vaihtamiseen. Taustalla soi livebändien vedot, ja covereiden seasta pystyi tunnistamaan tuttuja kappaleita. Paikan visuaaliseen ilmeeseen oli myös panostettu, auringonkukkia löytyi sieltä täältä. Piknik-alue oli yksi lemppareistani, ja oli ihana asia, että kitaroita pystyi lainaamaan. Päästiin siten nauttimaan tuon oman muusikkonikin biiseistä. Ja kukapa nyt ei rakastaisi riippukeinuja ja räsymattoja!
Kiitos Olutsatama, kun sain tulla käymään! Nähdään ensi vuonna uudestaan!
*liput tapahtumaan saatu bloginäkyvyyttä vastaan
