Hiljaisuuden viemää
#HILJAISUUS
Ajattelin jo, että voi kuinka tyhmään aikaan aloitin tämän mun blogin, pää vilisee ajatuksia ja postausideoita, mutta missä se toteutus on. Arjen kiireessä. No mutta missä ihmeen kiireessä? Mun päivät on samanlaisia, heräät – töihin – kauppa – kotiin – sauna – pari ohjelmaa – ruokailu samalla – nukkumaan.
Oon miettinyt, jos korvaisin tuon pari ohjelmaa sillä, että kirjottaisin omaa päiväkirjaani, eli tätä blogia. Hiljaisuus on hyvä, ihana asia. Mutta ei tässä kontekstissa 😀
#TYHJYYS
Tiedät varmaan myös sen tunteen, kun tuntuu jotenkin tyhjälle? Sulla on kaikki, mut kuitenkaan ei yhtään mitään omasta mielestäsi?
Näiden ajatusten kanssa olen myös paininut nyt pari viikkoa, senkin takia olen mielummin hiljaa kuin muönnän, että aloitin kirjottaa ihanasta arjestani ja pohdin samalla, kuinka sitä voisin muuttaa läheisemmäksi itselleni sekä läheisilleni. Miten jakaa aikaa. Iskeekö kenelläkään muulla tylsyys arkeen ja päivien rutiineihin?
#SAAMATTOMUUS
Tää on ihan ok, välillä. Piti tehdä lihapata, mutta vaihtuikin jauhelihakastike ja perunat, koska helppous ja tuntui niin saamattomalle olotila tehdä liian monimutkaista ruokaa.
Itselläni ainakin ilma vaikuttaa tosi paljon mielialaan. Nyt on synkkää ja harmaata, minäkin vellon synkissä vesissä, vaikka mun vedet on oikeesti turkoosin kirkkaita enkä ole oikeutettu sanomaan edes että vellon synkissä vesissä, koska muilla voi olla synkemmät. Mutta, eikös samalla kuitenkin jokainen määritä sen vesiensä synkkyyden?
Oikeesti, aika diippi setti näin hiljaisuuden jälkeen, mutta seuraavalla kerralla vähän ehkä mielihaluista. Vai mistä?
Kerro, uitko sä synkissä vesissä / koet huonoa fiilistä siitä, että tiedät sun vesien olevan kirkkaita kuitenkin?