Lily

Rakkaudennälkä

ilonamariia

ei tinder-kotideiteille

Kuten mä oon sanonut aikaisemminkin, en todellakaan suosittele järkkäämään Tinderdeittejä suoraan kotiin. Ensinnäkin, se on vaarallista, ja toiseksi, se ihminen, joka on viestien perusteella vaikuttanut kovin kivalta, hyvältä ja hauskalta, voikin kasvokkain olla täysi törppö. Ja kyllä, multa löytyy asiasta omakohtaista kokemusta.

Sanotaampa nyt vaikka herra E (ei herranjestas mitkä napakymppivibat tästä tuli) vaikutti Tinderin perusteella oikein huumorintajuiselta, rennolta ja mukavalta ihmiseltä. Heitimme läppää, puhuimme halimisesta ja siitä, että olisi kovin kivaa jo nähdä. Meidän aikataulut kuitenkin meni aika ristiin, joten jouduimme tyytymään keskusteluleveliin. Mä olin vain hetki sitten tapaillut erästä ihmistä hetken ja ehtinyt ihastua, joten hain lähinnä vahvasti muuta ajaltetavaa (tää alkaa olla jo aika tuttu tarina). E oli päässyt jo kouluun toiseen kaupunkiin ja lähdössä sinne parin kuukauden päästä, mutta aloin silti jo kuvitella ruusuisia kuvitelmia meistä yhdessä. Ehkä se oli jonkinlainen puolustautumiskeino, yritin kääntää ajatukseni ja keskittymiseni jo johonkuhun toiseen. Taas vaihteeksi.

Joku ilta sitten olin töiden jälkeen yksin kotona, pyörittelin puhelinta ja yritin kehittää tekemistä. E laittoi viestiä, ja pian keskustelu kääntyikin siihen, että mitä jos hän spontaanisti lähtiskin nyt ajelemaan minun luokseni. Koska keskustelu oli sujunut tähänkin saakka niin hyvin, totesin hetken mietinnän jälkeen, että miksipäs ei. Eiköhän tässä ihan hyvin kävisi. Siistin yksiöni deittikuntoon, ja pian E jo ilmoittikin olevansa alaovella. Riensin avaamaan, ja halasimme nopeasti. Olin vähän väsynyt, mutta ajattelin, että eiköhän se tästä lähtisi.

Istuuduimme sohvalleni. E heitti jonkun huonon vitsin, minä tekonauroin. Olimme hetken hiljaa. Perusjutut olimme jo käyneet läpi, mutta palasimme niihin silti. Suht nopeasti alkoi käydä selväksi se, että meidän välisemme kemia ei kasvokkain oikein löytynyt. Minusta alkoi tuntua siltä, kuin olisin deiteillä jonkun huonon miespuolisn ystävän kanssa. Tiedättehän: semmoisen, jonka kanssa voi heittää vähän läppää jossain porukassa, mutta jonka kanssa ei mielellään joutuisi liikoja hengailemaan kahdestaan, koska muuten voi alkaa ärsyttää. Aloin vähän tuskastua. Ei olisi pitänyt suostua tähän. E istui sohvallani mukavasti, eikä osoittanut mitään mielenkiintoa lähtemistä kohtaan. Olimme aikaisemmin jo flirttailleet jotain unikaverina toimimisen suuntaan, mutta toivoin kovasti, ettei hän ainakaan haluaisi enää toteuttaa sitä.

Jutustelumme alkoi kuitenkin sujua jo vähän paremmin. E meni sängylleni istumaan, mutta minä en tehnyt liikettäkään siihen suuntaan, että haluaisin mennä hänen seurakseen; en halunnut. Pian hän alkoi kuitenkin maanitella minua sinne. En tuntenut mitään vetoa häntä kohtaan, lähinnä ärsytti. Olen kuitenkin niin maailman huonoin ihminen tyrmäämään ketään ja tuottamaan pettymyksiä, että en osannut sanoa ei. Menin hänen vierelleen, ja hän pisti kätensä ympärilleni. Makasimme lusikassa sängylläni, ja keskustelumme alkoi kuivua kasaan. Siinä minä makasin, sängyllä vieraan ihmisen kanssa, jonka kanssa en edes kokenut mitään kummempaa kemiaa. Ei hänessä ollut mitään suuria vikojakaan. Lähinnä se, että hän oli ärsyttävä. 

Pienen ikuisuuden jälkeen hän pyysi minua kääntämään päätäni ja suuteli. Se oli sentään ihan hyvä pusu. Mietin, että ehkä tämä oli vain jotain mitä kannatti käydä läpi jotta saisin hänet myös joskus lähtemään, joten yritin päästä mukaan oikeaan fiilikseen. Suutelu oli ihan kivaa, kaikki muu tuntui vähän kömpelöltä. Aloin kuitenkin vähän lämmetä, olihan sängyssäni kuitenkin ihan komea mies. Ehkä tästä tulisikin vielä mukavaa.

Vaatteet alkoivat vähentyä, hänen kätensä kävi nopeasti minussa ja lämpenin lisää. Olin varma, että en häntä haluaisi tavata enää uudelleen, mutta ehkä voisin yrittää saada tästä kerrasta iloa irti. E pyysi minua ottamaan suihin, tein työtä käskettyä, sillä oletinhan sen olevan tässäkin normaali osa esileikkiä. Kun muutaman minuutin suutyöskentelyn jälkeen hän kuitenkin tuli suuhuni mitään kysymättä ja yhtäkkiä, yllätyin tosissani. Nieleminen ei minulle itsessään ollut ongelma, vaikka varsinkin uusien tuttavuuksien kohdalla kysyminen oli kohteliasta. Eniten hämmennyin siitä, että tämä tarkoitti sitä, että tämän pidemmälle ei ainakaan tämän värkin kanssa hetkeen mentäisi. Nousin ylös juomaan vettä. Palasin hetken päästä sänkyyn, jossa hän oli jo laittanut vaatteet takaisin päälle. Menin hänen viereensä makaamaan, ja järkytyksestäni en edes osannut vaatia mitään tyytydytstä itselleni. Just. Ei sitten.

Lopputulema tässä oli siis se, että nukuin pienehkössä sängyssäni ärsyttävän vieraan kanssa, enkä saanut itse illasta edes seksuaalisesti mitään. Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen siirryin itse sohvalleni, ja esitin aamulla nukkuvaa, kun hän lähti töihin. Jälkeempäin sadattelin asiaa ystävilleni, mutta onhan tää nyt vähintäänkin koomista, ja vielä kun otetaan huomioon se fakta, että olisin välttynyt kaikelta, jos olisin jo meidän minun sohvallamme istuessa osannut avata suuni ja sanoa että hei, ei tää kyllä nyt sitten yhtään toimi.

Tarinan opetus: ei ekoja tapaamisia tinderistä kotiin. Ei ainakaan, jos et osaa antaa pakkeja. 

Avainsanat:
Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi
ilonamariia

pettäminen

Nykymaailmassa tuntuu, että uskollisuus parisuhteessa on jotain suht harvinaista luksusta. Että on jotenkin kunnioitettava saavutus, jos siitä pystyy pitämään kiinni, sen sijaan, että se olisi perusoletus. Uusien ystävien kanssa parisuhteista keskustellessa usein suhteellisen nopeasti tulee esille kysymys: onko sua tai ootko sä koskaan pettänyt? Se, miten yleistä se nykyään on, hämmentää mua.

Avoin suhde on täysin jokaisen pariskunnan oma valinta, ja he tehköön niin ja eläköön semmoisessa jos haluavat, ei mulla mitään sitä vastaan ole. Itse en haluaisi. Vaikka parisuhteessa pidänkin tärkeänä sitä, että saa säilyttää sen oman vapautensa ja yksilöllisyytensä, koen kuitenkin tässä asiassa olevani sen verran omistushaluinen, että haluan oman puolisoni keskittyvän seurustellessamme ihan vain minuun. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista mielenkiintoa avoimia parisuhteita kohtaan, joten samaa toki luonnollisesti vaadin myös seurustelukumppaniltani. Jos hän ei olisi kanssani asiasta samaa mieltä, yhteinen tiemme tuskin jatkuisi pitkään. Samalla toki itsekin olen sitä mieltä, että heti jos parisuhteessa alkaisi kielletty hedelmä houkuttaa, vaatisin itseltäni sen verran suoraa selkää, että halutessani lähteä tuon kielletyn hedelmän perään, minun täytyisi erota ja tehdä siitä sallittua. Ei kukaan ihminen tässä maailmassa ansaitse niin valtavaa kunnioituksen ja arvostuksen puutteen osoitusta, kuin että se maailman rakkain menee oman selän takana vähän säätämään, koska vähän nyt teki mieli.

Puhun toki itse nyt siis näkökulmasta, jonka ainoat kosketukset pettämistilanteisiin on ollut kaksi tilannetta sinä kolmantena osapuolena. Ensimmäisellä kerralla olin nuori, tyhmä, pirun kännissä ja vielä ihastunut ihmiseen, jonka kanssa olin muutamaa kuukautta aiemmin jotain tapailun tynkää yrittänyt. Toisella kerralla olin hölmösti olettanut automaattisesti, että koska minua kohtaan oli osoitettu suoraa kiinnostusta ja vielä hänen läheisen ystävänsä edessä, niin hänen parisuhteensa olisi jo ollut historiaa. Molempina kertoina seuraavana aamuna tilanteen valjetessa olen tuntenut oloni niin tyhmäksi, käytetyksi, huonoksi. Vaikka kyllä, molempiin tilanteisiin myös ajauduin itse ihan vapaaehtoisesti. 

Ensimmäisen ihmisen suhteen en vieläkään tiedä, kuuliko kyseisen henkilön tuore tyttöystävä totuutta, mutta pikkupaikkakunnalla ainakin juoruja kiersi, jotka saattoivat klassiseen tapaan minut tässä tilanteessa huonoon valoon. Minä olin nuori, hölmö, tyhmä ja epäreilu, kun olin kaatunut varatun miehen kainaloon, vaikka itse tämä seurusteleva ihminen oli minut siihen vetänyt. Tuosta tapauksesta sätin itseäni aikanaan jo vähintään tarpeeksi, joten ei keskitytä siihen sen enempään.

Toinen tapaus tuskin ikinä kertoi tyttöystävälleen, nykyiselle avokilleen mitään. Ja tapa, miten tilanne eteni ja hoidettiin, sekä niin sitä edeltävät kuin seuranneetkin flirttailut tekivät aika selväksi sen, etten ollut ainut, jonka kanssa vastaavaa oli tapahtunut. Minua kuvotti, ja kuvottaa edelleen, että joku voi käyttäytyä tuolla tavalla ihmistä kohtaan, joka rakastaa sinua vilpittömästi ja syvästi. Se kertoo minusta hyvin paljon ihmisestä itsestään. 

Itse uskon vahvasti siihen yleisesti esitettyyn väitteeseen, että ihmiset yleensä pettävät vain, jos ovat tyytymättömiä omassa suhteessaan. Kyllähän sitä itsekin tietää sen, että jos on niin rakastunut, ettei edes elämässään ketään muuta miestä, kuin sen oman, ei tulisi mieleenkään lähteä ylittämään pienimpiäkään rajoja. Taas silloin, kun se toinen ottaa päähän ja riidat puskee erilleen, on helpompi kokea, että joku muu jossain olisi varmasti helpompi kumppani, tai edes saisi ajatukset pois nykyisistä ongelmista. Tuollakin hetkellä parisuhteen perusta ja ihmisen syvin luonne mun mielestä ratkasisee sen, onko tarpeeksi vahva ja järkevä, jotta osaa keskittyä siihen, että ongelmien ilmetessä ne yritetään ratkaista ihan kahden kesken, ja jos se ei onnistu, lähdetään sitten eri teille. Ei niin, että rynnätään jonkun toisen kainaloon, ja sitten vasta mietitään, että mitäs tässä nyt tehdään sitten. 

Itse uskon tosin tässä myös siihen, että en varmasti osaa itse ajatella ja nähdä kaikkia mahdollsia näkökulmia ja tilanteita asiaan liittyen. Olen silti sitä mieltä, että pettäminen ei ikinä ole kypsän eikä toisia ihmisiä arvostavan ihmisen ratkaisu tilanteisiin. Elämässä ihmiset tekevät virheitä, pieniä ja suuria, mutta niistä pitäisi myös kyetä oppimaan. Ei niin, että hankalia tilanteita pakoillaan kerta toisensa jälkeen samoilla huonoilla ratkaisuilla, kehnoilla pakokeinoilla, joilla myös loukataan toisia. Se ei ole ikinä oikea tapa toimia. 

Suhteet Rakkaus Seksi Syvällistä