Koska viimeksi sinä aloitit jotain alusta?
 

Se on melko voimaannuttavakin tunne.
Että voi vain aloittaa alusta, palata lähtöpisteeseen.
Koska se onni ja mahdollisuushan meille on suotu ja kukin meistä voi tehdä päätöksen A:han palaamisesta.
Onko sinun mielestä tosiasiassa koskaan liian myöhäistä aloittaa alusta?

Minä aloitin tänään jotain alusta.
Nimittäin tämän.
Monen osatekijän summana hautasin vastikään aiemman blogini.
Kun huomasin edelleen päivittäin ajattelevani kirjoittamista ja ajatusten sylkemistä ulos,
näin parhaaksi perustaa uuden alustan mietteilleni.

Jos ensimmäisen blogin parissa vietetyt kaksi ja puoli vuotta jotain antoivat,
niin paljon oppia.
Minä opin, että tämä uusi blogini ei kerro enää muiden kuin minun tarinaa.
Tässä eivät seikkaile elämäni miespääosan esittäjä, eivätkä muut sivuhenkilöt.
Tai korkeintaan sivulauseissa, ajatuksina ja mielikuvina.
Mutta enää en kerro tarinaani heidän kauttaan.

Opin myös varjelemaan yhä enemmän anonymiteettiäni.
Tulen surulliseksi ajatellessani, että vanhan blogini lukijat eivät välttämättä koskaan löydä näille sivuille.
Jotkut heistä ovat seuranneet elämääni kahden ja puolen vuoden ajan, mikä tuntuu melko uskomattomalta ajatukselta.
Joku ihminen, joka ei aidosti tunne minua, tietää syvimpiä ajatuksiani, toiveitani ja haaveitani.
Sama ihminen on lukenut sielua repivästä tuskasta ja pilvien päälle nostaneesta rakkaudesta.
Ja tuo sama ihminen sai lopulta ilman suurempaa selittelyä eteensä tekstin, jossa kerrottiin, että kaikki on poistettu ja loppu.
Suru on hinta siitä, etten halua henkilöllisyyttäni julki.

Tästä tulee kuitenkin taatusti erilainen blogi.
Yritin aiemmin olla hauska, mutta en onnistunut.
Hauskuuttaminen tuntui väkinäiseltä ja taisin onnistua vain silloin kun en niin kovasti yrittänyt.
Jos siis kaipaat nauruhermoja kutkuttelevaa lukemista, ei näiltä sivuilta sitä tule todennäköisesti löytymään.

Tuntuu hyvältä aloittaa alusta.