Kehomuisto

Se iskee taas.

Pelaan rakkaani kanssa tietokonepeliä. Halusin pelin, ja hän latasi sen minulle. Peli on hauska. Juuri kun olemme aloittaneet, tunnen pistävää kipua lantioni sisällä. Minun on pakko mennä vessaan, vaikka kävin siellä vain hetki sitten.

Ai saatana. Istun vessassa ja pidättelen huutoa. Kerään voimia pöntöltä nousemiseen, se sattuu aina. Ylös päästyäni raahaudun mahdollisimman varovasti makuuhuoneeseen sängylle. Liikkuminen ja hengittäminen on vaikeaa. Itken, tärisen ja ulisen kivusta. Alapääni on kuin tulessa, tuntuu kuin sinne työnnettäisiin jotain terävää ja polttavaa.

Ymmärrän, miksi minua sattuu. Tietokonepeli laukaisi kehomuiston. Pelasin sitä aina hänen luonaan. Tiedostin sen alkaessani pelaamaan, mutten osannut aavistaa, kuinka voimakas reaktio siitä seuraisi. Hänen kanssaan tunsin usein juuri tällaista kipua.

Poikaystäväni tuo minulle rauhoittavan, kipulääkkeen ja lämmitetyn kauratyynyn. Hän ottaa minut syliinsä, silittää ja kertoo, ettei ole mitään hätää. Olen nyt turvassa. Kukaan ei enää vahingoita minua sillä tavalla. Vähitellen kipu alkaa hellittää, rauhoitun ja lopulta nukahdan.