Meillä on oma elämämme. Omat toiveemme, haaveemme, suunnitelmamme ja tavoitteemme. Parisuhteessa emme kuitenkaan voi panostaa täysillä näiden saavuttamiseen, sillä meillä on mukana todella suuri rajoittava tekijä, kumppani. Meidän täytyy huomioida hänenkin kantansa niihin päätöksiin, joita haluamme tehdä.

Emme tietenkään voi rajoittaa omaa toimintaamme tai kumppanimme toimintaa perusteettomasti, mutta parisuhde vaatii toimiakseen kompromisseja. Joskus omien unelmien seuraaminen voi muotoutua ongelmaksi, mikäli ne poikkeavat merkittävästi kumppanin unelmista. Jos haluamme muuttaa kauas nykyiseltä asuinpaikkakunnaltamme, emme voi tehdä sitä keskustelematta kumppanin kanssa. Voiko hän lähteä mukaan? Haluaako hän lähteä mukaan? Meidän täytyy asettaa omat unelmamme, suhteemme ja nykyinen elämämme arvojärjestykseen, ja etsiä yhdessä paras kompromissiratkaisu tilanteissa, joissa intressimme poikkeavat toisistaan.

Miten koet itse sen, että kumppanisi vastustaa jotain sinulle tärkeää asiaa? Miten tämä asia vaikuttaisi hänen elämäänsä? Mitä menettäisitte, jos seuraisitte toisen unelmaa nyt?

Vakaassa parisuhteessa toimitaan yksikkönä, ja ollaan valmiita merkittäviinkin kompromisseihin suhteen hyväksi. Elämän perustarpeiden tullessa tyydytetyksi on helppo lähteä karsimaan vähemmän merkittäviä asioita. Jos arvotatte asiat samalla tavalla, suhteella on erinomainen pohja ja konfliktien syntyminen näistä asioista on hyvin epätodennäköistä. Kumpi on tärkeämpää sinulle, raha vai yhteinen aika? Kosketus vai aktiivisuus? Työ vai vapaa-aika? Entä kumppanillesi?

Kompromissien kautta suhteemme muuttuu, omat elämänpolkumme kulkevat vieri vieressä ja molempien sitoutuessa ja ollessa onnellisia, taakse jäävät kosketusetäisyydellä toisistaan kulkevat jalanjäljet.