Jokainen suhde on ainutlaatuinen. Suhde muodostuu kumppaneiden välisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, eikä yksikään suhde ole koskaan toisensa kopio. Lähtiessämme uuteen suhteeseen, kannamme mukanamme kokemuksia aiemmista suhteistamme, ja todennäköisesti pyrimme toisintamaan niitä. Vaikka on luonnollista odottaa uuden kumppanin käytösmallien olevan samanlaista kuin entisen, siitä tulee pyrkiä pois. Uusi kumppani on erilainen yksilö kuin entinen, eikä hän tule toimimaan kaikessa samalla tavalla.

Monet parisuhdeoppaat kertovat mielellään, miten parisuhde toimii ja mitä kumppani tarkoittaa reaktioillaan. Näihin luottaminen on kuitenkin huono asia. Jos ihmisen toiminnan suhteessa voisi selittää, se poistaisi ihmisen vallan ja vastuun toimia kumppanin roolissa. On totta, että tietyt varoitusmerkit voivat toistua samanlaisissa tilanteissa suhteesta toiseen, mutta ne eivät määrittele suhteen tulevaisuutta. Otan esimerkiksi rinnakkaissuhteen, pettämisen. Jos kumppani tuntuu salailevan jotain, matkapuhelin on jatkuvasti piilossa ja se ilmaisee usein viestistä, josta kumppani ei ole halukas puhumaan, on pääteltävissä, että hän salaa jotain. Salaako kumppani kuitenkaan pettämistä, vai voiko kyse olla jostain muusta? Toinen mahdollisuus on esimerkiksi kumppanin talousvaikeudet, joista hän ei halua puhua häpeän ja syyllisyyden vuoksi. Jälkimmäisessä tilanteessa kumppani kaipaa tukea ja apua, ei aiheettomia syytöksiä. Kolmantena vaihtoehtona voin ottaa tositarinan, johon olen törmännyt. Kumppani oli mukana sopimassa puolisonsa ystävien kanssa polttareiden aikataulutuksesta, ja ne haluttiin pitää salassa. Polttarisankari kuitenkin päätteli, että salailu voi johtua vain toisesta naisesta. Se kuormitti suhdetta, koska aidon kommunikaation sijaan noudatettiin erään nimeltämainitsemattoman lehden tuottamaa listaa pettämisen varoitusmerkeistä. Tämä voi vaikuttaa hauskalta, mutta suhteen kannalta se oli äärimmäisen surullista. Häitä valmisteleva pariskunta joutui kohtaamaan ison kriisin ja toinen menetti täysin perustellusta syystä uskonsa siihen, luottaako toinen häneen.

Suhde rakentuu niistä olosuhteista ja puitteista, joita parilla on. Kannamme entisiä suhteitamme ja niissä kohtaamiamme pettymyksiä mukanamme myös uudessa suhteessamme. Siksi on täysin ymmärrettävää, että pelko vaikuttaa myös uuteen suhteeseen. Pelolle ei kuitenkaan saa antaa tilaa, ja se on helposti vältettävissä. Avoin, rehellinen kommunikaatio rakentaa sitä yhteistä tarinaa ja antaa sille huomattavasti paremmat mahdollisuudet onnistua. Jos kumppani tietää toisen pelkäävän petetyksi tulemista, tämä voidaan ottaa huomioon jokapäiväisessä ja arkisessa toiminnassa. Jokainen joutuu luottamaan kumppaniinsa niin vahvasti, että antaa tälle mahdollisuuden satuttaa itseään todella raskaasti. Emme voi suojella itseämme sydänsuruilta, ja lähtiessämme suhteeseen otamme aina riskin tulla todella pahasti satutetuiksi. Kun olemme antaneet kumppanillemme tällaisen mahdollisuuden, miksemme olisi valmiita luottamaan häneen myös siinä määrin, että kerromme avoimesti peloistamme ja kipukohdistamme hänelle?

Rakennettaessa ainutlaatuista tarinaa, parisuhdetta, on tärkeä muistaa mitä rakennetaan. Osapuolten pitää tietää pohja, ne perustukset joille suhde muurataan. Joskus, itseasiassa todella usein, on tarpeen purkaa aiempia raunioita yhdessä. Vasta sitten voidaan rakentaa sitä yhteistä tulevaisuutta. Osapuolten pitää myös tietää mitä he rakentavat. Kuvittele mielessäsi kaksi siltaa rakentavaa osapuolta, jotka eivät tiedä mitä vastarannalla tehdään. Millä todennäköisyydellä he saavat valmiiksi samanlaisen rakennelman, joka vielä toimii siltana, ja sattuu olemaan vielä samalla kohdalla, jotta sitä kautta voi ylittää joen? Parisuhteen rakentamisessa, kuten missä tahansa muussakin rakentamisessa, tärkeimmässä osassa ovat tekijät. Tekijöiden pitää tietää mitä he haluavat rakentaa, mihin he pyrkivät ja mitä heidän tulee ottaa huomioon. Mikä sitten on rakentamisen tärkein työkalu, joka mahdollistaa tämän kaiken? Kommunikaatio.