Minusta tulee me

Pariskunta alkaa ajan myötä muistuttaa toisiaan,ensin olen minä ja minä muutun meksi salakavalasti. Arvokulahtanut me-henki on pahinta, en voi suositella kenenkään uhraavan minuuttaan täysin parisuhteen alttarille.

Tietynlainen me-henkisyys on kuitenkin mielestäni yksi parisuhteen kulmakivistä ja se kannattelee parisuhdetta, mutta ovatko samanlaiset ulkoilupuvut pakollisia?

Minä on persoona pronomini, joka viittaa kyseisen sanan sanovaan henkilöön. Se on mielen filosofinen käsite, joka viittaa henkilön olemukselliseen, muuttumattomaan ytimeen, joka koostuu sellaisista ominaisuuksista, jotka erottavat henkilön muista yksilöistä.

Sinä on myös persoonapronomini, joka viittaa henkilöön, jolle puhe kohdistetaan. Sana ”sinä”  on yksikön toista persoonaa vastaava pronomini.

Nämä kaksi siis yhdistyvät, saadaan aikaan me. Täytyy kuitenkin muistaa, että nämä kaksi persoonaa ”Minä” ja ”Sinä”, ovat edelleen kaksi eri persoonaa ja sisältävät oman minuuden, enkä toivo, että kukaan sitä koskaan unohtaisi, koska sitten ollaan hukassa.

Minä ja sinä ovat nyt muodostaneet keskenäisen kiintymyssuhteen, jota parisuhteeksi nimitämme. Kestävän parisuhteen perustana on hyvä itsetuntemus:kosketus itseen, omiin tunteisiin ja tarpeisiin. Filosofi Martin Buber on sanonut:”Ei ole minua ilman sinua eikä sinua ilman minua”, mielestäni aika rajusti sanottu. Kuitenkin ajatus on keskeinen;Sinä olet tärkeä minulle, jopa niin tärkeä, että minäksi tuleminen ilman sinua on mahdotonta.

Ja muistakaa: kohtaamisessa voimme aina samalla syventää itsetietoisuuttamme.