Melkein vuosi eletty hiljaiseloa ja nyt tuntuu oikealta ajalta jatkaa rakkaan blogini parissa, kiitos, että olette jaksaneet odottaa tekstejäni <3

Vuodessa on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista, kävin koulua ja lopetin sen, ei vain ollut mun juttuni.

Kun löytää Sen Oikean, ei ehkä ihan heti, mutta jonkin ajan päästä varmasti alkaa mieli haaveilemaan vauvapilven ympärillä. Siniset tossut, tai vaaleanpunaiset mekot hiipivät ajatuksiisi joskus niin salakavalasti, että on jo kaupassa sellaisia ostamassa ennen kuin edes tajuaa mitä on tekemässä. Joskus taas sitä saattaa kaivata niin paljon suhteeseen pientä ihanaa ihmettä, eikä kaikesta huolimatta vain saavuta unelmaansa. Se on surullista. On surullista, mutta toisaalta taas elämän satuun niin kuuluvaista, että joillekin se satu käy toteen, toisille taas ei.

Mieheni ja mun suhde on ollut kuin satua ihan alusta alkaen. Nimittäin jo ennen kuin edes tiesimme toisistamme näin unta tummahiuksisesta miehestä ja aina olin haaveillut jollain lailla musiikillisesta tapauksesta, kunnes hän eräänä päivänä monien sattumien kautta saapuikin elämääni, ei valkoisen ratsun, vaan valkoisen kitaran kanssa <3

Mun ja taiteilijasieluni suhteesta olenkin jo aiemmin postaillut, mutta nyt aion kääntää blogissani uuden sivun. Tulevat postaukseni tulevat käsittelemään paljon ihmettämme, raskauden puoliväli tuli täyteen tänään ja olen niiiiin onnellinen 🙂 <3 Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut täydellisesti. Kauan suhdettamme varjosti pieni suru siitä, saammeko koskaan omaan ihanaa lasta.

Mulla on aiemmista suhteista 2  maailman ihaninta lasta, poika 02/08 ja tyttö 05/11. Tytön jälkeen lääkäri totesi mulle, että en voisi enää saada lapsia. Mulla todettiin silloin raju munuaisaltaan tulehdus. Nyt kun olin löytänyt vihdoin Sen Oikean lapsettomuus tuntui ihan hirveältä ajatukselta.

Ehkäisyn poisjättämisen jälkeen raskaus alkaa 80- 85% pareista vuoden kuluessa, jos nainen on alle 38-vuotias. On arvioitu, että jopa 15% kaikista pareista on jossakin elämänsä vaiheessa kärsinyt tahattomasta lapsettomuudesta.

Me kuitenkin kuulumme niihin pareihin, jotka iloksensa saivat huomata raskaustestissä nuo kaksi mystistä viivaa.

9.12.2020

Herään aamulla, ei menkkoja. WHAAAAAAAAAAAAT??!! Yleensä menkkani tulevat jopa ennen kuin niitten kuuluisi edes alkaa, ei koskaan myöhässä. Päässäni alkaa ajatukset vilisemään, mutta päätän keskittyä tulevaan lasten tapaamiseen. Meikkaan, laitan hiukset, syön ja lähden matkaan. istuessani odottamassa junani saapumista laitan viestiä miehelleni, kerron ettei nyt innostuisi liikaa, mutta menkkani ovat päivän myöhässä.

Laitan viestiä myös lähihoitaja ystävälleni, joka kehottaa mua hakemaan raskaustestin. Päätän marssia kauppaan ja ostaa testin. Kun pääsin junan vessaan tekemään testin, sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Sormet täristen katsoin tikkua, johon on jo samantien ilmestynyt selkeä positiivinen testitulos.

Menen paniikkiionnellisuuskuplaan ja soitan miehelleni: ” Olen raskaana, susta tulee isä!” Mieheni häkeltyy ja niin olemme hetken hiljaa, se oli ihana hetki. Ja jotenkin mystinen. Olemme mieheni kanssa tavanneet toisemme ensimmäisen kerran junassa ja matkustaneet sen jälkeen paljon yhdessä junalla Suomen sisällä, nyt teen positiivisen raskaustestin ollessani junassa.

Olemme nyt olleet mieheni kanssa yhteisellä matkalla neljä vuotta ja nyt meidän rakkautemme kruunataan yhteisellä lapsella, vaikkei sen pitänyt olla edes mahdollista 🙂 <3