Mikäli aiemmin olin luullut, että en koskaan tulisi löytämään Sitä Oikeaa, olin ollut totaalisen väärässä. Välillä saatan epäillä taiteilijasieluni rakkautta, kunnes taas ilokseni huomaan omat kuvitelmani harhoiksi.

Meissä kummassakin asuu luovuus, hän on koko ikänsä soittanut kitaraa ja mulla taas on kirjoittamisen lahja. Yhteisen luovuutemme ansiosta, ymmärrämme toisiamme ehkä hiukan syvällisemmin.

Mulla on ehdottomasti maailman ihanin mies, siitä ei pääse mihinkään. Meille on vuosien myötä syntynyt myös yhteisiä haaveita ja odotamme innolla sitä aikaa kun pääsemme muuttamaan saman katon alle, voi sitä onnen päivää 💞

Meillä tulee olemaan koti, jonka saamme täyttää rakkaudella 💞 Musta tuntuu, että olen koko elämäni ajan etsinyt sitä puuttuvaa palaa elämäni palapelistä ja olen vihdoinkin sen löytänyt. Näemme toisemme viikon päästä ja se tuntuu aivan ihanalta.

Odotan paljon sitä, että pääsen halaamaan ja suukottelemaan elämäni suurinta rakkautta 💋 Sinä päivänä kun pitkästä aikaa jälleen näemme toisemme, ei haittaa, vaikka koko muu maailma tuntuisi romahtavan.

Sinä päivänä kun kohtaamme ei haittaisi vaikka pilvet roikkuisivat matalalla tai sade tihuttaisi ikävästi ikkunaan, koska aina kun kohtaamme hän tuo elämääni auringon.

Kaipaan taiteilijasieluani päivittäin, mutta onneksi niinäkin päivinä, jolloin ikävän taso tuntuu olevan yli maksimirajan voin muistaa, että pian tulee taas se päivä, kun saamme olla edes hetken kahdestaan. Niinä päivinä katselen yhteisiä ihania valokuviamme miettien, että meillä on onneksi koko loppuelämä aikaa tehdä lisää ihania yhteisiä muistoja. Saatan selata ikävissäni valokuvat läpi moneen kertaan, muistaen elävästi joka ainoan ihanan hetkemme.

Tiedän taiteilijasieluni tekevän samaa, tiedän hänenkin ikävöivän mua.

Ikävä on surullinen, mutta toisaalta kaunis ja romanttinen tunne. Suurista tunteistamme huolimatta on vain elettävä päivä kerrallaan, rakastaen elämää ja sen suomia mahdollisuuksia 💞